Sotilaallinen yhteenotto kokonaista ydinasevaltojen koalitiota vastaan on nousemassa keskustelun aiheeksi Yhdysvalloissa, mistä osoituksena tässä kuussa ilmestyi Yhdysvaltain kongressissa valmisteltu 160-sivuinen raportti ”America’s Strategic Posture” (Amerikan strateginen tilanne). Se perustuu suureen määrään johtavien asiantuntijoiden kanssa käytyjä keskusteluja ja heidän selontekojaan, jossa aihetta tarkastellaan eri ja jopa vastakkaisista näkökulmista.
Raportin kirjoittajien mielestä Yhdysvalloilla on strateginen ongelma, joka vaatii välittömiä toimia. Ongelman ytimessä ovat Kiinan ja Venäjän autoritaaristen hallintojen muodostama uhka niiden kummankin pyrkiessä muuttamaan nykyistä maailmanjärjestystä ja voimatasapainoa. Siksi riski sotilaallisesta konfliktista niiden kanssa on Yhdysvaltojen näkökulmasta kasvanut merkittävästi ja sen mukana ydinsodan riski.
Kiina on kaksinkertaistanut ydinasearsenaalinsa vuodesta 2020. Sen ja Venäjän arsenaalit saavuttavat Yhdysvaltojen tason viimeistään 2030-luvun puolivälissä, mutta aikaisintaan jopa vuonna 2027. Raportin mukaan Washington on valmistautunut tähän huonosti, minkä vuoksi sen täytyy nopeasti kehittää vasta-strategia, joka sisältää sekä tehokkaan pelotteen että kyvyn lamauttaa samanaikaisesti Venäjän ja Kiinan aggressiot Euroopassa ja Aasiassa konventionaalista asevoimaa käyttäen. Jos se ei riitä, Washingtonin pitää olla valmis ydinaseiden käyttöön pelotteena ja vastareaktiona.
Raportti kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa kiirehtimään ydinaseiden modernisointiohjelmaa, jonka ansiosta voitaisiin iskeä nykyistä useampiin kohteisiin. Samaan aikaan pitää ottaa huomioon Kiinan ja Venäjän ilma- ja ohjustorjunnan viimeaikaiset saavutukset. Asiantuntijat kehottavat myös muuttamaan strategiaa ydinasejoukkojen käyttämisestä taistelukentällä sen varalta, että Kiina tai Venäjä käyttävät taktisia ydinaseita.
Avaruuden käytöstä puolustukselliseen ja hyökkäykselliseen operointiin kehotetaan luomaan strategia ja rakentamaan sen mukainen arkkitehtuuri. Sen toteuttamiseksi Yhdysvaltojen pitää liittolaisineen varmistaa pysymisensä uusien teknologioiden kärjessä, rahoittaa pitkän kantaman tavanomaisten aseiden täsmäohjusohjelmaa sekä laajentaa ilma- ja ohjustorjuntaverkostoaan.
Kirjoittajat myöntävät vaatimustensa kunnianhimoisuuden, mutta huomauttavat, että tällä hetkellä Yhdysvalloilla ei ole koko hallinnon kattavaa lähestymistapaa strategisiin uhkiin vastaamiseksi ja että tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen eturintama on siirtynyt valtiolta yksityiselle sektorille. Raportti varoittaa, että ainoastaan Yhdysvaltojen kiistämätön ydinaseiden, asevoiman ja teknologian ylivalta voi hillitä Kiinan ja Venäjän päämääriä.
Suunnitelman täytäntöönpano on kiinni myös siitä, pystyykö Yhdysvallat säilyttämään hyvät suhteet liittolaisiinsa. Liittolaiset parantavat Yhdysvaltojen talouskehityksen lisäksi sen turvallisuutta toimien alueellisina pelotteina.
Kokonaisuutena raportti näyttää ensiaskeleelta ensimmäiseen suureen asevarustelukilpaan sitten 1980-luvun alun.
