Vladimir Putin on pystyttänyt neljännesvuosisataisen valtakautensa aikana Venäjälle yhden maailman sortavimmista ja tehokkaimmista diktatuureista, Yhdysvaltain suurlähettiläänä Moskovassa 2012–2014 toiminut Michael McFaul kirjoittaa blogissaan.
Tämä prosessi on hänen mukaansa kiihtynyt jyrkästi helmikuussa 2022 alkaneen täysimittaisen hyökkäyssodan myötä. Putinista on tullut yhä vainoharhaisempi ja valmiimpi kitkemään vähäisimmätkin viitteet toisinajattelusta.
Viimeisetkin riippumattomien tiedotusvälineiden jäänteet sekä sotaa lievästikin kritisoineet kansalaisjärjestöt on lakkautettu, maan suosituin oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi surmattu. Putinin strategia diktatuurinsa vahvistamiseksi toimi McFaulin mukaan pitkään, mutta aivan aikoina on alkanut näkyä merkkejä säröistä autokraattisen hallinnon sisällä.
– Poliittisia muutoksia on vaikea ennustaa. Kuten kerran kirjoitin (ehkä tunnetuin lauseeni): ”Jälkikäteen kaikki vallankumoukset näyttävät olleen väistämättömiä. Ennalta katsoen kaikki vallankumoukset näyttävät mahdottomilta.”, Stanfordin yliopiston kansainvälisten suhteiden professorina nykyisin toimiva ex-lähettiläs sanoo.
Politiikan tutkimus ei ole hänen mukaansa onnistunut kovin hyvin ennustamaan autokraattisten järjestelmien romahtamista – eivät myöskään Yhdysvaltain omat tiedustelupalvelut, joille esimerkiksi Iranin vihreä vallankumous vuonna 2009, arabikevät Lähi-idässä vuonna 2011, hallituksen vastaiset mielenosoitukset Venäjällä vuosina 2011–2012 sekä Ukrainan vallankumous vuonna 2014 tulivat yllätyksinä.
Vaikka Venäjän poliittisen kehityksen ennustaminen on riskialtista, McFaul on taipuvainen arvioimaan tilanteen säilyvän vakaana – ainakin siihen asti, kunnes Putin ei enää hallitse maata.
– Jopa Putinin poistuttua vallasta ennustan, että ensimmäisessä hänen jälkeisessään vaiheessa näkyy enemmän jatkuvuuden kuin muutoksen merkkejä. Putin on rakentanut voimakkaan diktatuurin. Hän on aivopessyt miljoonia ihmisiä, ja ne, joihin hänen propagandansa ei ole tarttunut, ovat lähteneet maasta, McFaul toteaa.
Kuluva vuosi on kuitenkin hänen mukaansa paljastanut poikkeuksellisia merkkejä Putinin autokraattisen järjestelmän rapautumisesta. Vaikka säröt saattavat toistaiseksi olla pieniä, niitä ei kannata hänen mielestään sivuuttaa.
– Tiedämme aiempien autokraattisten hallintojen romahduksia käsittelevistä tutkimuksista, että häviöt sodissa ja heikosti suoriutuvat taloudet toimivat usein poliittisen muutoksen laukaisijoina. Myös Venäjän historiassa nämä kaksi tekijää ovat käynnistäneet vallankumouksellisia muutoksia. Venäjän keisarikunta romahti vuonna 1917 osittain epäsuosittujen ja epäonnistuneiden sotien seurauksena. Neuvostoliitto hajosi osin talouden pysähtyneisyytensä vuoksi. Putinin Venäjällä on yhtäläisyyksiä molempien kanssa, McFaul muistuttaa.
– Putinin hallinto on edelleen vahva. Sortokoneisto toimii. Historia kuitenkin osoittaa, että autokratioiden näennäinen vahvuus voi johtaa harhaan etenkin silloin, kun ne nojaavat sotaan, pelkoon ja eristäytymiseen, hän toteaa.