Miksi monet amerikkalaiset puhuvat halveksivasti Euroopasta ja miksi antiamerikkalaisuus näyttää voimistuvan eurooppalaisessa mediassa? Tätä kysymystä nimekäs yhdysvaltalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija, professori Andrew Michta kehottaa pohtimaan X:ssä.
Kyse ei hänen mukaansa ole pelkästään Donald Trumpin vaikutuksesta. Vaikka Trumpin hallinnon retorinen sävy rikkoisikin diplomaattisen kielenkäytön vakiintuneita sääntöjä, kansalliset edut ovat hänen mukaansa edelleen olemassa ja niitä olisi suojeltava.
– Uskon, että transatlanttisten suhteiden kasvava jännite johtuu muuttuvista tarpeista ja odotuksista. Ennen kaikkea se korostaa Atlantin molemmin puolin vallitsevaa johtajuuden puutetta, joka on viimeisten 30 vuoden aikana yhä enemmän haitannut liittokunnan tehokasta johtamista, Floridan yliopiston strategian professorina sekä Atlantic Council -ajatushautomon ja Stanfordin yliopiston tutkijana toimiva Michta sanoo.
– Pulskat ajat tuottavat hallinnoijia – eivät johtajia, ja jossain määrin olemme oman menestyksemme uhreja. Kolmenkymmenen vuoden ajan Eurooppa on kylpenyt yltäkylläisyydessä, kun Yhdysvallat on pitänyt kiinni perinteisestä suhtautumisestaan Natoon, hän toteaa.
Kylmän sodan jälkeisenä aikana Yhdysvallat ei hänen mukaansa missään vaiheessa riittävän lujalla kädellä puuttunut Naton eurooppalaisten jäsenmaiden vastuuttoman alhaisiin puolustusmenoihin.
– Muistan istuneeni kansallisen maanpuolustuskorkeakoulun (NDU) salissa, jossa puolustusministeri Bob Gates kehotti liittolaisia maksamaan puolustuksestaan, kun takanani istunut eurooppalaiskenraali sanoi kollegalleen: ”Amerikkalaiset sanovat aina näin, mutta lopulta he kuitenkin maksavat laskun.” Tästä välinpitämättömästä asenteesta maksamme nyt me kaikki, jatkaa Michta.
Keskinäinen luottamus on hänen mukaansa välttämätöntä liittoumassa, jonka jäsenet ovat sitoutuneet puolustamaan toinen toisiaan, ja sen on rakennuttava teoille, ei pelkille sanoille.
– Suhtautua Yhdysvaltoihin välineenä ja tekosyynä olla tekemättä itse mitään, ja sitten valittaa, että se ei ole luotettava liittolainen, ei ole hyvää valtiotaitoa, hän huomauttaa.
”Tarvitsemme kylmähermoisempia johtajia”
Yhdysvaltojen ei pitäisi professori Michtan mukaan koskaan loukata eurooppalaisia Nato-liittolaisiaan, mutta yhtä mahdotonta hyväksyä eurooppalaisten löysiä puheita ”strategisesta autonomiasta” tai ”EU:n puolustamasta Euroopasta”.
– Onko järkevää, että maat, jotka tarvitsevat kymmenkunta vuotta laiminlyödyn puolustusteollisen perustansa jälleenrakentamiseen, luovat vielä yhden poliittisen rakenteen sen sijaan, että ne rahoittaisivat asianmukaisesti Natoa ja tekisivät parhaansa transatlanttisen siteen lujittamiseksi, hän kysyy.
– Uskooko kukaan, että Baltian alueelle sijoitetut brittiläiset, kanadalaiset tai saksalaiset joukot hillitsisivät Venäjää ilman Yhdysvaltojen antamaa selkänojaa Natossa? Onko Euroopan poliittinen eliitti menettänyt niin pahasti historiallisen muistinsa, että se on unohtanut vallan ja maantieteen perustotuudet, hän jatkaa.
Samaan aikaan amerikkalaisten poliitikkojen olisi hänen mukaansa pidettävä mielessä, että oikein hoidettuna Nato-liittosuhde ei ole Yhdysvalloille taakka vaan sen vahvuuksien moninkertaistaja. Ilman liittolaisiaan Yhdysvallat olisi vähemmän turvassa, ja sen olisi nykyistä vaikeampi projisoida voimaansa ja suojella elintärkeitä etujaan.
– On aika käyttää tervettä järkeä Atlantin molemmin puolin. On aika rauhoittaa tunteita ja keskittyä siihen, mikä on todella tärkeää kaikille. Nato tarvitsee uudelleenjärjestelyjä itäisen sivustan vahvistamiseksi – erityisesti Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostaman koilliskäytävän osalta. Tarvitsemme kylmähermoisempia johtajia, Michta kiteyttää.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina sekä professorina Yhdysvaltain laivastoakatemiassa.