Presidentti Urho Kekkosen (1900-1986) viimeisten vuosien tragiikka ja hänen virkakautensakin lopun tarkat vaiheet ovat olleet yli kolme vuosikymmentä hämärän peitossa. Niistä liikkui aikanaan valtavasti huhuja, joihin ei saatu vastausta.
Vuosikausia Suomessa arvuuteltiin jopa, oliko tasavallan presidentti loppuaikoinaan aina työkykyinen. Hänen syksyn 1981 sairaslomistaan ja eronsa yksityiskohdista ei kerrottu kaikkea. Tamminiemen ovien tuolloin sulkeuduttua jäivät myös kysymykset, minkä kuntoinen siellä vanhuuspäivänsä viettänyt presidentti oli ja mitä hän koki.
Presidentti oli luonnollisesti 1980-luvun alussa suurimpia puheenaiheita Suomessa. On esitetty epäilyjä jopa siitä, tapahtuiko kaikki oikein ja laillisesti.
Mukana olleet tai asioista tienneet eivät aina ole halunneet tai pystyneet puhumaan tai puolustautumaan – muun muassa lääkärien salassapitovelvollisuuden vuoksi. Poliittiset ja henkilökiistat asiassa ovat kauan sitten jääneet taakse, mutta kansalaisten tiedonhalu kansakunnan pidetyn suurmiehen loppuaikoja kohtaan on yhä.
Useat Tamminiemi-huhuista ovat osoittautuneet jopa tosiksi. Kuitenkin esimerkiksi presidentin sairasloma ilmeisesti uusien tietojen valossa alkoi oikeaan aikaan ja muotoseikat ilmeisesti täytettiin oikein.
Tapahtuneeseen on saatua valoa muun muassa Maarit Tyrkkö-Huovisen kirjasta Presidentti ja toimittaja (WSOY), Ylen dokumenttiprojektista Urho ja eräistä lehtihaastatteluista.
Ei ollut dementia
Verkkouutiset on kertonut muun muassa tässä Tyrkkö-Huovisen kirjasta, joka sisältää professori Erkki Kivalon postuumin selvityksen presidentin sairauden kulusta. Kivalon todistusta ei ole juuri huomioitu julkisuudessa.
Presidentin lokakuun 1981 erokirjeen lääkärintodistuksen diagnoosi oli yleinen verisuonten sairaus. Kyse ei ollut dementiasta eikä esimerkiksi Alzheimerista.
Professori Kivalon mukaan olennaista oli, että viikonloppuun 4.-5.9.1981 saakka, jolloin sairasloma alkoi, presidentin persoonallisuus säilyi eheänä.
”Adjutantti soitti 4.9.1981 Kivalolle myöhään illalla ja sanoi presidentin olevan niin huonossa kunnossa, että jotain pitäisi tehdä, ’kohta meillä ei ole hallitusta eikä presidenttiä’.”
Harhakuvia ja vastaavia presidentillä oli Erkki Kivalon mukaan vasta presidentin sairasloman jo alettua 1981. Muu on Kivalon mukaan ”panettelua ja valetta”.
Iltalehti julkaisi 11.10.2016 silloisen oikeusministeri Christoffer Taxellin (r.) haastattelun. Taxell kertoi, että olisi halunnut Kekkosen eron vain lääkärinlausuntojen perusteella, jotta ei olisi syntynyt spekulaatioita siitä, oliko hän järjissään.
Urho Kekkosen kansliapäällikkö Juhani Perttunen kertoi Urho-dokumentissa, että Kekkonen ei ollut ensin suostunut allekirjoittamaan erokirjettä ja oli kirjoittanut siihen jotain asiatonta ”Suomen herroista”. Toisella kerralla Kekkonen suostui. Tämäkin siis kertoo, että hän tiesi mitä teki.
Kekkonen jäi Tamminiemeen, jonne ei enää päästetty ulkopuolisia, Kivalon mukaan lääketieteellisistä syistä, ”häiritsemään”. Presidentti oli kuitenkin tottunut liikkumaan.
”Hän oli kuin narkomaani, joka tarvitsee annoksensa: hänen täytyi saada liikkua. Levottomuuttaan presidentti purki kävelemällä kymmeniä kertoja (Tamminiemen) rappusia ylös ja alas eikä väsynyt koskaan. Sitten kun tuli rauhallisempi vaihe ja lääkityksellä oli saatu pois ahdistusta, presidentti pääsi kävelemään turvamiesten kanssa Seurasaareen. Silloinkin hän koki olevansa vanki, koska hänestä pidettiin kiinni.”
”Huuteli Sylviä”
Ylen Urho-dokumentin lopussa on julkaistu paljon valokuvia Urho Kekkosesta Tamminiemessä hoidettavana. Dokumentissa on osuus ”UKK:n hoitopäiväkirjat v. 1982-1983”. Hänen hoidostaan pitivät kirjaa erikoissairaanhoitajat Aulikki Akaan-Penttilä ja Senja Laakso sekä ylihoitaja Pirkko Nummi.
Seuraavat ovat Yleisradion dokumentissa julkaistuja hoitopäiväkirjojen kohtia, jotka kertovat esimerkkeinä, millaista presidentin elämä oli 1982-83:
14.00-18.00 Levoton, kulkenut portaikossa ja muualla, riisunut ja pukenut, syönyt ja juonut huonosti. Vähän ärtyisä. ”Voimaillut”. Puhunut etupäässä ruotsia. Ei reagoinut vieraan läsnäoloon. Ulkona 15.25-16.10 Nukk 18.00-19.00
—–
Iltatee + lääkkeet klo 22.25. Teen juonnin jälkeen Presidentti käveli edestakaisin makuuhuoneesta toiseen, välillä riisuttiin ja puettiin. Presidentti Kultarantaan menossa ja eri tilaisuuksiin puhetta pitämään.
Nukahti noin 23.50 -> 2.40, 4.30…
—–
Huomiointi Aamupuuro jäänyt pois, presidentti nukkunut koko aamupäivän (8.15 8.45, 9.00-12.00) Pari kertaa avannut silmänsä yritettäessä herätellä! Klo 12.00 saatiin pres. hereille ja käväistiin pikapesuilla suihkussa. Lounaasta ei mennyt kuin pari suupalaa. Unessa 13.15-14.10, jonka jälkeen söi jälkiruuan – syöttämällä, kuin ”puolivahingossa”. Pres sanoi päivällä: ”Kun en syö niin en syö” , myöhemmin juomisesta ”älkää kaatako minulle, olen päättänyt etten juo!” Nukk 14.45-15.30 Tee maistui hyvin kakun kera 15.45 Unessa klo 16.45 -> 19.10
—–
…maanantaina presidentti pääsi livahtamaan ulos kello 7. Talkkari auttoi, ei tapahtunut mitään. Presidentillä oli vain sukat jalassa…
—–
…tavaroiden kantamista paikasta toiseen. Tieto Brezhnevin kuolemasta vaikutti häiritsevästi. Luumut + pari voileipää… (Leonid Brezhnev kuoli 10.11.1982, toim. huom.)
—–
…jatkuvaa menoa sänkyyn ja ylös, riisumista ja pukemista. Huuteli Sylviä…
—–
Iltalääkkeet (päivällä 3-) väliin, koska presidentti vaan nukkunut. Unessa klo 19.50-20.50 1 t
Iltatee 22.10 maistui hyvin Presid. ärtyinen ja huonotuulinen Vatsa toimi hyvin. Nukk 0.30-1 Uni ei vain tule Yöpala luumuja 1.30. Diapam 5 mg Nyt presid hyväntuulinen . Jatkuvasti vuoteeseen, ja ylös Nukk 5.10-6.10
Urho Kekkonen kuoli 31.8.1986. Erkki Kivalo kertoi Tyrkön kirjassa asuneensa viimeisen viikon ajan Tamminiemessä.
