Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on Yhdysvaltain maavoimien tammikuussa eläkkeelle jääneen kenraalimajuri Patrick J. Donahoen mukaan osoittanut, että sota on edelleen maajoukkojen välistä tulitaistelua riippumatta sotilasteknologian edistyksellisyydestä. Task & Purpose -verkkojulkaisulle antamassaan haastattelussa hän väittää, että jalkaväkiyksiköt tarvitsevat kranaatinheitinjärjestelmiä lähitaistelussa enemmän kuin koskaan.
Hän toteaa, että koska tykistöjärjestelmien kantamat kasvavat ja taistelukenttä syvenee, viimeisillä sadoilla metreillä ennen rintamalinjaa panssarijalkaväki on yhä riippuvaisempi kranaatinheittimistä epäsuorana tulitukenaan. Hänen mukaansa laajamittaisessa taistelussa suurikaliiperiset kranaatinheittimet ratkaisevat, saavutetaanko voitto vai kärsitäänkö tappio.
Yhdysvaltain asevoimilla on käytössä M1064-kranaatinheitinjärjestelmä, jossa heitin on integroitu panssaroituun M113-miehistönkuljetusajoneuvoon. Se on kuitenkin päältä avoin, jolloin miehistö on alttiina vihollisen tulelle. Vaunun on myös pakko pysähtyä, jotta heitintä voi käyttää.
Siksi Yhdysvaltain maavoimat tutkii tornillisen kranaatinheittimen integrointia Stryker-miehistönkuljetusajoneuvoon. Järjestelmä on Patrian NEMO, yksiputkinen 120 mm:n kranaatinheitin, joka pystyy myös suorasuuntaustuleen. Koska NEMO ladataan perästä, miehistö voi laukaista aseen ajoneuvon panssaroinnin suojasta. Perästä ladattavissa kranaatinheittimissä on myös se etu, että niillä voi tulittaa paljon loivemmilla kulmilla kuin suusta ladattavilla, joissa putken pitää olla lähes pystyasennossa.
Center for Strategic and International Studies -ajatushautomon neuvonantajan, eversti evp Mark Cancianin mukaan jalkautuneille sotilaille kranaatinheittimet tarjoavat kannettavaa epäsuoraa tulitukea, ilman että täytyy pyytää ilma- tai tykistöiskua. Joukko voi itse hoitaa oman tuli-iskunsa, mikä on hyvin arvokasta silloin, kun tapahtumat etenevät nopeasti ja viestintä katkeilee.
Koska kranaatinheittimissä ei ole rekyylijärjestelmää, niitä on helpompi kuljettaa kuin muuta tykistöä. Se tekee niistä Cancianin mukaan erityisen soveltuvia jalkaväkiyksiköille. Vaikka niiden kantama on lyhyempi kuin haupitseilla, niillä pystyy kattamaan välittömästi taistelevan yksikön edessä olevan maaston.
Kun Pentagon tähyää tulevaisuuteen, jossa Yhdysvaltain joukot voivat joutua taistelemaan miljoonakaupungeissa, kranaatinheitinjärjestelmistä tulee tärkeitä katutaisteluissa. RAND-ajatushautomon historioitsijan, eversti evp Gian Gentilen mukaan siitä saatiin esimakua jo Irakin Fallujahissa vuonna 2004, jossa merijalkaväen 120 mm:n heittimillä pystyttiin vaikuttamaan vihollisen asemiin rakennuksissa. Kokemuksien perusteella viime vuosina heitinjärjestelmien testit ovat Janesin analyytikko Sunil Nairin mukaan keskittyneet kantaman ja tarkkuuden lisäämiseen.
