Virolainen tiedejulkaisu Delfi Forte on haastatellut ukrainalaiseversti, sotilasasiantuntija Serhi Grabskia ja pyytänyt tältä arviota Ukrainan vastahyökkäyksestä.
Grabski sanoo, että kaikki sujuu ”tietyin varauksin ’suunnitelman mukaisesti'”.
– Tulee muistaa, ettei Ukrainan armeijan hyökkäys noudata standardimallia, jonka mukaan hyökkäävällä osapuolella tulisi olla kolminkertainen ylivoima miesvoimassa ja aseistuksessa.
Hän huomauttaa, että tosiasiassa osapuolet ovat tällä hetkellä ”itse asiassa tasaväkiset”.
– Oikeastaan toiminta on verraten epätoivoista, mutta menestymättömäksi sitä ei voi nimittää, koska tällä hetkellä tulee kokeilla vihollisen puolustusta ja arvioida sen kykyä vastarintaan. Toinen tehtävä on houkutella venäläisten reservit esiin. Tässä mielessä nykyvaiheessa kaikki toimii.
Ukrainan sodanjohto voi ”luonnollisesti” julistaa operatiivisen tauon rintamatilanteen arvioimiseksi ja sen päättämiseksi, minne päävoimat tulisi keskittää.
– Tällä hetkellä se ei ole selvää, koska vihollinen yrittää vastahyökätä ja kohdistaa painetta Kupjanskin ja Lymanin alueilla. Sen lisäksi venäläiset sijoittavat nyt paljon reservejään Bahmutiin.
Grabskin mukaan tämä sopii Ukrainalle, koska ”Bahmut on viholliselle ansa, jossa tämä menettää paljon miehiä ja kalustoa”. Ukrainan armeija kokeilee venäläisten asemia eri rintamalohkoilla ja yrittää työntää niitä vaiheittain taaksepäin.
– Tilanne on jännittynyt. Zaporižžjassa liikutaan eteenpäin, samoin Donetskin Bahmutissa ja Avdijivkassa. Bahmutissa hallussamme on kukkulat, joilta voimme tulittaa ei ainoastaan kaupungin raunioiden välillä oleviä venäläisiä, vaan myös heidän huoltolinjojaan. Vihollinen menettää Bahmutissa päivässä 400–500 miestä eli neljä tai viisi komppaniaa. Myös Ukraina kärsii tappioita, mutta sille ei voi mitään, sellaista sota on.
Ukrainalta puuttuvasta ilmatuesta
Grabskin mukaan venäläiset käyttävät ilmavoimiaan epätoivoisesti, ”mistä kertoo, että he menettävät joka päivä vähintään yhden helikopterin, yleensä Ka-52:n”.
– Yksi sellainen maksaa 16 miljoonaa dollaria. Vihollinen tekee kaikkensa estääkseen Ukrainan läpimurron ja ovat valmiita riskeeraamaan. vihollinen tekee kaikkensa, jottei Ukrainan asevoimat tekisi läpimurtoa ja on valmis sen nimissä riskeeraamaan kallista ja arvosta sotatekniikkaansa huolimatta siitä, että Ukrainan joukoilla on kentällä hyvä ilmatorjuntajärjestelmien suoja.
Grabski myöntää, että helpompaa olisi, jos Ukrainalla olisi ilmatukea, ”mutta ymmärrämme, että hävittäjien saaminen Ukrainaan vie vielä aikansa”.
– Mutta jos jäisimme odottamaan hävittäjiä, tarkoittaisi se sitä, että vihollisella olisi enemmän aikaa vahvistaa puolustusasemiaan. Sen takia meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia sillä tapaa kuin nykyisissä olosuhteissa on mahdollista.
Hänen mukaansa Venäjällä taas ei ole kokemusta ilmavoimien laajasta ja koordinoidusta käytöstä taistelukentillä.
– [Miehitetyllä] Berdjanskin alueella Venäjällä on suuri sotilaslentokenttä, mutta Ukrainan sodanjohto on päättänyt olla iskemättä sitä vastaan ja keskittyä sen sijaan logistiikkaan ja polttoainevarastoihin. Se on sellainen epäsymmetrinen vastaus ilmavoimien toiminnalle, koska ilmavoimien polttoaineen hävittäminen tarkoittaa, ettei lentokoneilla ja helikoptereilla ole toimintamahdollisuuksia.
Ukraina on aina joutunut sotimaan niukkuudessa
Ukrainalaiseversti huomauttaa, että maan armeija on aina toiminut olosuhteissa, jossa tekniikkaa ja miehiä on vähemmän kuin vastapuolella.
– Niin oli myös viime vuonna Harkovan ja Hersonin vastahyökkäysten aikana. Vajetta kompensoidaan eri tasojen toiminnan paremmalla koordinoimisella ja sotilaiden suuremmalla oma-aloitteisuudella ja itsenäisyydellä. Venäläisille tulee antaa käsky ja he tekevät vain sen mitä on käsketty. Meidän päällikömme voivat olla aloitteellisia ja tämä pätee niin kersanttien kuin sotamiestenkin suhteen.
Erittäin tärkeää on, että tykistötulen vaikuttavuudessa ja tehokkuudessa ukrainalaiset ovat venäläisiä paljon parempia.
– Se tarkoittaa, että voimme kohdistaa viholliseen tehokkaampia iskuja kuin he meihin ja pienemmällä ammusmäärällä. Pääroolissa ovat länsivaltojen antamat tykit ja raketinheittimet, jotka antavat meille mahdollisuuden hävittää metodisesti vihollisen asemia. Siitä johtuvat myös venäläisten suuret tappiot tässä sodassa.
Sotimisen perussääntöjen mukaan hyökkäävän osapuolen tulisi kärsiä kovempia tappioita kuin puolustajan. Grabskin mukaan ”tässä sodassa myös tappiot jakaantuvat epäloogisesti”.
– Tällä hetkellä tilanne on Ukrainassa päinvastainen: hyökkäävä osapuoli kykenee enemmän tai vähemmän säästämään voimiaan, kun taas puolustajan tappiot ovat suuremmat. Tärkeintä on, että Ukraina pitää reservissä suurempaa osaa hyökkäystä varten varatuista joukoista ja vihollisen asemien tunnusteleen riittävät ne joukot, jotka nyt toimivat. Ukrainan tulee käyttää järkevästi rajallisia voimavarojaan saavuttaakseen jonkinlaista menestystä.
Sen sijaan Venäjä on joutunut siirtämään reservejään Dneprin vasemmalla rannalla sijaitsevalta Hersonin alueelta Bahmutiin ja Zaporižžjaan, mikä Grabskin mukaan kertoo venäläisten epätoivosta.
