Uhkaako Turkkia Israelin ennaltaehkäisevä isku?

Turkin hallinto pitää Israelia kansallisena uhkatekijänä ja pyrkii vahvistamaan Syyrian hyökkäyskykyä Israelia vastaan.
Israelin hyökkäys kohdistuisi Turkin ilma- ja merivoimien tukikohtiin. / IAF
Israelin hyökkäys kohdistuisi Turkin ilma- ja merivoimien tukikohtiin. / IAF

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan pyrkii viemään kansalaisten huomiota pois maan syvistä talousongelmista ja poliittisesta levottomuudesta vanhalla keinolla: keskittämällä huomiota paljolti keksittyyn viholliseen ja uhkaamalla sitä sodalla.

Koko hänen hallintonsa on alkanut käyttää sotaisaa retoriikkaa, jossa Israel on saanut kansallisen uhkatekijän aseman.

Huhtikuun alussa Turkki aloitti Israelin pehmeän merisaarron vaatimalla, että Turkin satamiin saapuvilla aluksilla ei saa olla mitään yhteyksiä Israeliin. Lisäksi Erdoganin hallitus vaati Israelin pääministeri Benjamin Netanjahulle yli 4500 vuoden vankeusrangaistusta ”Globaali Sumud” -laivueen pysäyttämisestä ennen sen rantautumista Gazan kaistalle.

Kulissien takana Turkki ei Lähi-idän asiantuntijan ja analyytikon Michael Rubinin mukaan ainoastaan pyri vahvistamaan Syyrian hyökkäyskykyä Israelia vastaan vaan myös korvaamaan Iranin Hizbollahin tukijana Libanonissa.

Turkin droonitehtaat tuottavat järjestelmiä, joilla toivotaan kyllästettävän Israelin ilmapuolustus sodan mahdollisesti alkaessa, Rubin kirjoittaa 19fortyfive-sivustolla. Jos Turkki onnistuu vielä saamaan F-35-hävittäjiä Donald Trumpin hallinnolta, kurottaisiin kiinni myös Israelin laadullista ylivoimaa.

Yhdysvallat ei reagoinut mitenkään, kun Erdogan ryhmitti F-16-hävittäjiä Pohjois-Kyprokselle. Rubin varoittaa, että seuraukset voivat kuitenkin olla dramaattisia.

Poimintoja videosisällöistämme

Jos Israelin hallitus alkaa pelätä Turkin ilma- ja merivoimien sekä asetehtaiden muodostavan uhan valtiolle – jonka koko vastaa Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan aluetta – sillä ei Rubinin mukaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käynnistää uusi Operaatio Polttopiste.

Se tarkoittaisi ennaltaehkäisevää iskua uhan poistamiseksi.

Isku kohdistuisi ennen kaikkea Turkin ilmavoimien tukikohtiin ja todennäköisesti myös sen merivoimien tärkeimpiin tukikohtiin Välimerellä. Haitatakseen Turkin vastaiskua ja toipumista hyökkäyksestä Israelin pitäisi Rubinin mielestä ottaa maaleikseen myös Turkin ilmailuteollisuuden tuotantolinjat ja drooneja valmistavat tehtaat.

Turkki saattaa tuntea olevansa turvassa Naton viidennen artiklan takia, mutta se ei välttämättä ole, jos puolustusliiton jäsenmaat näkevät Erdoganin toimet provokatiivisina.

Turkin oma sotilaallinen vastaus olisi tietysti voimakas. Ennaltaehkäisevä isku olisi sitäkin välttämättömämpi Israelille, jotta se voisi ajoittaa hyökkäyksen itse ja asettua mahdollisimman edulliseen asemaan.

Koska kansainvälinen yhteisö rientäisi heti liennyttämään konfliktia, Israel voisi Rubinin näkemyksen mukaan myös toistaa perinteisen arabivaltioiden strategian ja pyrkiä tulitaukoon heti hyökättyään. Siinä tilanteessa Yhdysvaltain merivoimat saattaisi ryhmittyä itäiselle Välimerelle takaamaan tilanteen pysymistä rauhallisena.

Israelin joukot eivät vetäydy Etelä-Libanonista tulitauon aikana.
Mainos