Kyllähän tämä koko episodi on vain yksi osa pitkässä saagassa, sanoo kokoomuksen kansanedustaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu Tere Sammallahti siitä, että Tapiolan kuuluisa uimahalli on vedetty maan tasalle. Moni on ollut luulossa, että saneerauksessa hallia ei pureta.
– Tämä on täysin käsittämätön setti alusta loppuun, mikään ei tässä käy järkeen, toteaa Sammallahti.
Hänen mielestään uimahallisaaga, jossa lopulta yli kymmenen vuoden vatkauksen jälkeen on päädytty rakentamaan ”puolikas uimahalli tuplahinnalla” on malliesimerkki siitä, kuinka päin honkia asiat pystyy hoitamaan, kun on tarpeeksi virkamiehiä ja poliitikkoja sekoittamassa soppaa.
– Hallin hinta on lähes kaksinkertaistunut kahdessa valtuustokaudessa, muistuttaa Sammallahti, joka sanoo ihmettelevänsä miten kustannukset voivat tuplaantua ajassa, jossa rakennuskustannusindeksi on noussut kymmenisen prosenttia.
Tapiolan uimahalli on suojeltu asemakaavassa sr-1-määräyksellä, joka tarkoittaa, ettei sitä saa purkaa tai siihen tehdä olennaisia muutoksia. Sr-merkinnän poistaminen jälkikäteen on vaikeaa.
Sammallahti toteaa, että Tapiolan uimahallia korjattiin ensin yhteensä noin 17 miljoonalla eurolla, jotka nekin menivät kankkulan kaivoon. Sisäilmaongelmainen rakennus suljettiin vuonna 2016 ja selvityksissä korjaustarpeita löytyi koko ajan lisää.
Onko vaarana, että kustannukset vielä paisuvat nyt kerrotusta 55 miljoonasta eurosta?
Sammallahti arvioi, että tavoitehintoja on pumpattu ylös siten, että varaa on joihinkin yllätyksiin, jolloin hanke edelleen jää valtuuston antaman budjetin alapuolelle.
Hinnan jatkuva paisuminen vuosien varrella kuitenkin osoittaa Sammallahden mielestä, että ”meidän kilpailutusosaaminen ei ole tasolla, jolla sen pitäisi olla”. Rakennusyhtiö SRV vetäytyi hallihankkeesta vuonna 2023 ja uudeksi pääurakoitsijaksi neuvoteltiin YIT.
– Sanoin valtuustossa, kun tavoitehintaa korotettiin viime kaudella ensimmäisen kerran, että jos vielä tulee lisäpyyntö, niin museoviranomaiset voidaan kierittää tervassa ja höyhenissä sen jälkeen.
Espoon kaupunginmuseo ja Museovirasto ovat olleet tiukkoina Tapiolan hallin suojelustatuksesta. Tosin kummatkin viranomaiset pesivät kätensä asiasta Helsingin Sanomien jutussa ja kertoivat antavansa vain suosituksia. Myös Sammallahti kertoo olleensa käsityksessä, ettei hallia voi purkaa.
– Hankkeesta saaduissa selvityksissä ei tehty rakentamisen maallikoille mitenkään selväksi, että peruskorjauksen jäljiltä ei jää kiveä kiven päälle. Harvalle se nähtävästi on ollut ilmiselvää, Sammallahti luonnehtii.
– Poliitikoilta ja viranhaltijoilta tätä selitystä tuli aina, kun ajoivat hallihanketta kuin käärmettä pyssyyn. Joka käänteessä tätä käytettiin selityksenä sille, että ei edes selvitetä muita vaihtoehtoja kuten vaikka uuden hallin rakentamista Tapiolan urheilupuistoon. Nimenomaan Museoviraston vastahanka oli aina se pääargumentti.
Yksittäisten rakennusten suojeluarvojen turvaaminen veronmaksajien loputtomalla piikillä voi tuntua tuhlaamiselta, kun samaan aikaan talous on heikko ja muitakin rahareikiä olisi.
– Jos Museovirasto haluaa jotain suojella, niin rahojen pitäisi tulla heidän budjetistaan, laitetaan sitten kaikki veronmaksajat maksamaan, jos näin päätetään. Mutta mikä etuoikeus Museovirastolla on espoolaisten veronmaksajien lompakolle? Sammallahti kysyy.
Hän summaa, että nyt ollaan tilanteessa, jossa Espoossa on krooninen uimapaikkapula ja 55 miljoonalla saadaan pieni uimahalli 25 metrin radalla, kun samalla rahalla olisi saanut lähes kaksi uutta uimahallia 50 metrin radoilla.
– Veronmaksajaa potkitaan päähän nostalgiasyistä.
– Ihmetyttää myös juurikin se, että kun tämän piti olla saneeraus ja missään tapauksessa Museovirasto ei kuulemma anna purkaa ja rakentaa tismalleen samanlaista tilalle – ja nyt näin ollaan tekemässä. Se versio, että puretaan ja rakennetaan samanlainen tilalle olisi ollut kuulemani mukaan merkittävästi halvempi, Sammallahti sanoo.
