– Epäröinti amerikkalaisten rypäleammusten toimittamisesta Ukrainalle, ja joidenkin tahojen paheksunta, kertovat siitä, että turvassa olevat ja vauraat demokratiat ymmärtävät sodan aivan väärin, Johns Hopkinsin yliopiston professori Eliot A. Cohen toteaa Washington Postissa.
Hän viittaa Kanadan ja Saksan julkisiin kannanottoihin rypälepommien luovuttamista vastaan.
Cohen huomauttaa, etteivät Suomen, Israelin ja Etelä-Korean kaltaiset maat ole allekirjoittaneet rypäleaseiden vuoden 2008 kieltosopimusta.
– Ja hyvästä syystä: Heidän mahdolliset vihollisensa ei epäröi käyttää tällaisia aseita, Cohen toteaa.
Hän muistuttaa Venäjän käyttäneen rypäleaseita laajamittaisesti sodan aikana. Venäjän rypäleaseet myös jättävät maastoon jälkeensä enemmän räjähtämättömiä ammuksia, kuin USA:n Ukrainalle lahjoittamat vastinparinsa.
– Kun maa on vastakkain toista maata vastaan, joka ei välitä kauhua aiheuttavien aseiden käytöstä, ennemmin tai myöhemmin molemmat osapuolet käyttävät niitä, hän kirjoittaa.
– Suurin ongelma tässä liittyy kuitenkin sen maailman ymmärtämiseen, jossa elämme. Sota Ukrainassa on vedenjakaja. Tämä on ensimmäinen kerta viime vuosisadan puolivälin jälkeen, kun suurvalta on yrittänyt pyyhkiä toisen maan pois planeetan pinnalta millä tahansa käytettävissä olevalla keinolla – syyllistyen julmuuksiin, kuten raiskauksiin, kastraatioon, kidutukseen, sieppauksiin ja teloituksiin yleisenä toimintamallina. Ukraina taistelee selviytyäkseen, Cohen toteaa.
Cohen toteaa, että nopeampi, laadukkaampi ja laajempi asetuki olisi ollut vaihtoehto rypälepommien lahjoitukselle. Niiden avulla sota olisi saatu nopeammin päätökseen.
– Toistaiseksi kiireellisyys, tuen mittakaava ja nopeus ovat kuitenkin puuttuneet. Tämän seurauksena pahoinpidellyn mutta urhoollisen kansan kärsimys jatkuu, hän päättää.