Turkki vähentää riippuvuuttaan venäläisestä kaasusta Azerbaidžanin kautta kulkevan kaasuputken ja Yhdysvalloista tuotavan nesteytetyn maakaasun avulla.
Venäjä on yhä Turkin suurin yksittäinen kaasuntoimittaja, mutta sen asema ei ole enää yhtä hallitseva kuin aiemmin,İlker Sezer kirjoittaa The Atlantic Counsilin sivustolla julkaistussa analyysissa.
Turkki pyrkii analyysin mukaan pääsemään irti riippuvuuksistaan energiasektorilla. Vielä vuonna 2006 venäläinen kaasu kattoi lähes 64 prosenttia maan kaasuntuonnista. Vuonna 2024 osuus oli pudonnut noin 41 prosenttiin ja alkuvuonna 2025 noin 37 prosenttiin.
Muutos ei tarkoita täyttä irtautumista Venäjästä. Lähteen mukaan Turkki toi vuonna 2024 yhä 21,57 miljardia kuutiometriä venäläistä kaasua. Venäjän asema on siten edelleen merkittävä, mutta sen ote Turkin kaasumarkkinoista on heikkenemässä.
Yksi keskeinen syy on Azerbaidžan. Maasta on tullut Turkille aiempaa tärkeämpi toimittaja. Vuonna 2007 Turkki toi Azerbaidžanista vain noin 1,26 miljardia kuutiometriä kaasua. Vuonna 2014 määrä oli 6,08 miljardia kuutiometriä, ja kymmenen vuotta myöhemmin se oli noussut 11,48 miljardiin kuutiometriin. Azerbaidžan kattaa nyt noin 22 prosenttia Turkin kaasuntuonnista.
Samaan aikaan Yhdysvaltain LNG on noussut nopeasti uudeksi tekijäksi Turkin energiamarkkinoilla. Turkki on kasvattanut nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteettiaan poikkeuksellisen nopeasti.
Turkilla on nyt viisi LNG-terminaalia, joista kaksi on maalla ja kolme merellä kelluvia laitoksia. Niiden avulla maa voi tuoda nesteytettyä kaasua noin 58 miljardia kuutiometriä vuodessa. Määrä ylittää lähteen mukaan Turkin koko vuoden 2025 kansallisen kaasunkulutuksen.
Yhdysvaltalaisen LNG osuus Turkin kaasuntuonnista on kasvanut nopeasti. Centre for Eastern Studiesin mukaan Yhdysvalloista tuotu LNG nousi vuonna 2025 9,19 miljardiin kuutiometriin eli lähes 16 prosenttiin Turkin koko tuontimarkkinasta. Vuonna 2016 osuus oli käytännössä marginaalinen, 0,52 prosenttia.
Turkin tavoite ei analyysin mukaan ole vain korvata yhtä toimittajaa toisella. Maa pyrkii rakentamaan itsestään alueellisen kaasukeskuksen, jossa kaasua ei ainoastaan kuljeteta, vaan missä sillä myös käydään kauppaa.
Venäläisestä kaasusta luopuminen kokonaan on silti vaikeaa. Turkin kaasunkulutuksen arvioidaan nousevan seuraavien viiden vuoden aikana 60–65 miljardiin kuutiometriin vuodessa. Putken kautta kulkeva kaasu tarjoaa teollisuudelle vakautta ja ennustettavuutta jota LNG ei aina voi korvata, koska se on alttiimpi maailmanmarkkinoiden hintavaihteluille ja merireittien häiriöille.
Asetelma muuttaa silti Turkin ja Venäjän välistä suhdetta. Mitä enemmän kaasua Turkki saa Azerbaidžanista, Yhdysvalloista ja omasta Mustanmeren tuotannostaan, sitä vaikeampaa Moskovan on käyttää energiariippuvuutta poliittisena painostuskeinona.