Saksalainen tuholaistorjuja Christian Galenza kertoo Die Welt-lehden haastattelussa, että luteista on tullut aiempaa yleisempi ongelma kodeissa ja majoituspaikoissa.
Galenza sanoo tehneensä vielä muutama vuosi sitten vain yhdestä kahteen lutikkatorjuntaa vuodessa. Nyt vastaavia tehtäviä on hänen mukaansa yhdestä kahteen kuukaudessa.
– Luteet ovat pahinta, mitä voi saada mukaansa, Galenza sanoo.
Hyönteiset kulkeutuvat usein koteihin matkatavaroiden mukana hotelleista ja muista majoituspaikoista. Tuholaistorjuja kertoo saaneensa kutsun tilanteissa, joissa työmatkalaiset ovat yöpyneet pidempään huonokuntoisessa majoituksessa ja tuoneet luteet kotiin matkalaukussa.
Sama riski koskee hänen mukaansa myös lomailijoita ja liikematkustajia.
Lude eli lutikka on pieni verta imevä hyönteinen, joka piiloutuu tavallisesti lähelle vuodetta. Puremat näkyvät usein kutisevina paukamina, jotka voivat muodostaa iholle jonon. Duodecimin terveyskirjaston mukaan luteet eivät levitä tauteja, mutta puremien raapiminen voi altistaa ihoinfektiolle.
Christian Galenzan mukaan lutikkaongelman tunnistaa esimerkiksi patjassa tai sängynrungossa näkyvistä ulosteista sekä toukkien nahanluontijäänteistä. Hän neuvoo tarkistamaan hotellivuoteen, jos majoituksen kunto herättää epäilyksiä.
Matkalaukkua ei kannata sijoittaa aivan sängyn viereen, jotta hyönteiset eivät pääse helposti ryömimään sen sisään.
Kotiin palattua matkatavarat voi purkaa varovasti esimerkiksi kylpyammeen tai suihkualtaan päällä, jolloin mahdolliset luteet on helpompi havaita. Aikuiset luteet ovat noin neljästä yhdeksään millimetrin pituisia.
Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on varoittanut samasta ilmiöstä. Lutikat ovat Suomessa tällä hetkellä yksi yleisimmistä kotien tuhohyönteisistä, ja tuholaistorjuntayritysten mukaan lähes puolet kaikista hyönteisten torjuntakäynneistä liittyy niihin.
Torjuntaa ei kannata tehdä itse
Pirkanmaan hyvinvointialueen ohjeissa todetaan, että lutikka voi kulkeutua paikasta toiseen esimerkiksi huonekalujen ja tavaroiden mukana. Tyypillisiä piilopaikkoja ovat vuoteen jalat ja päädyt, patjat, petivaatteet, vuoteen lähellä olevat kalusteet, jalkalistat, mattojen aluset sekä seinien ja lattioiden raot.
Galenzan tärkein neuvo on olla ryhtymättä omatoimiseen kemikaalitorjuntaan. Hänen mukaansa väärin käytetyt torjunta-aineet voivat pahentaa tilannetta tai aiheuttaa terveysriskin. Hän kertoo tapauksesta, jossa iäkäs nainen käytti lutikoiden pelossa niin paljon hyönteismyrkkyä, että joutui lopulta sairaalahoitoon.
Luteiden torjunta on vaikeaa niiden piileskelyn ja mahdollisten torjunta-aineresistenssien vuoksi. Myös Saksassa ympäristöviranomainen Umweltbundesamt kehottaa jättämään torjunnan ammattimaiselle tuholaistorjuntayritykselle.
Welt.de:n haastattelussa Galenza käsittelee lisäksi muita kodeissa tavattavia tuholaisia. Hänen mukaansa torakka keittiössä voi olla merkki laajemmasta ongelmasta, sillä yksittäinenkin havainto voi kertoa suuremmasta populaatiosta.
Keittiö- eli elintarvikekoi kulkeutuu koteihin usein jauhojen, myslin, pastan, pähkinöiden, teen, mausteiden tai lemmikkien kuivaruokien mukana. Vaatekoit taas viihtyvät villassa, silkissä, turkiksissa ja huovassa, koska niiden toukat käyttävät ravinnokseen keratiinia.
Christian Galenza tiivistää suojautumisen kolmeen perusasiaan: kodin siisteyteen, elintarvikkeiden huolelliseen säilyttämiseen ja siihen, että ongelmaan reagoidaan nopeasti. Luteiden kohdalla nopeus on erityisen tärkeää, koska pitkittynyt ongelma voi levitä tavaroiden tai uusien matkojen mukana eteenpäin.