Gotlannin lääninhallitus antoi heinäkuussa varoituksen mäntykulkurinirkon toukista. Useita tuhansia toukkia on kerääntynyt tuulivoimalan juurelle Närshamnin ja Närsholmenin lounaispuolelle saaren itäosassa.
Toukkien vartalo on peittynyt pieniin neulamaisiin karvoihin. Noin 0,1 millimetrin pituiset neulat tarttuvat ihoon sekä suun ja hengitysteiden limakalvoille ja läpäisevät ihon uloimman kerroksen. Ne aiheuttavat kutisevaa ihottumaa sekä oireita hengitysteissä, suussa, nielussa ja silmissä. Hengitysteiden oireet voivat olla astmaattisia.
Olennaista on, ettei toukkaan tarvitse koskea. Lääninhallituksen mukaan riittää, että kulkee toukkien lähellä, sillä ne pystyvät ampumaan karvojaan ilmaan kokiessaan itsensä uhatuiksi.
Viranomainen huomauttaa, että jonossa kulkevat toukat houkuttelevat erityisesti uteliaita lapsia ja koiria.
Toukkien karvat sisältävät koirille myrkyllistä ainetta. Jos koira on nuuhkinut toukkia, oireina voivat olla kuonon tai kurkun turvotus, kuolaaminen, voimakas kutina, oksentelu sekä haavaumat tai kudoskuolio kielessä.
Lääninhallitus kehottaa välttämään koiran ulkoiluttamista alueilla, joilla toukkia tiedetään olevan, ja ottamaan välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.
Pahimpana kesänä oireili joka viides
Toukan terveysvaikutuksista on poikkeuksellisen tarkkaa tutkimustietoa. Ruotsalaistutkijat kartoittivat Läkartidningenissä julkaistussa selvityksessä oireita Gotlannin eteläisimmissä pitäjissä kesän 2006 massaesiintymän jälkeen.
Kyselyyn vastasi noin 70 prosenttia kiinteistönomistajista, yhteensä yli 4 000 ihmistä. Heistä 18 prosentilla oli ollut oireita, ja kolmasosa oireilleista ilmoitti vaikeista vaivoista.
Valtaosalla eli 95 prosentilla kyse oli iho-oireista, mutta noin joka kymmenennellä oireita oli myös silmien, suun ja nielun tai hengitysteiden limakalvoilla.
Mäntykulkurinirkko ei ole vieraslaji vaan pitkään Gotlannissa elänyt kotoperäinen yöperhonen. Lääninhallituksen mukaan lajia on esiintynyt pitkään erityisesti saaren eteläosassa ja ajoittain suurina määrinä.
Tämä selittää myös sen, miksei viranomainen torju toukkia. Lääninhallituksella ei ole torjuntatehtävää, koska mäntykulkurinirkkoa ei ole luokiteltu vieraslajiksi eikä tuholaiseksi.
Laajamittaista torjuntaa on tehty viimeksi vuonna 2006. Vastuu jää maan- ja kiinteistönomistajille, joita kehotetaan ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöönsä, jos saneeraukselle on tarvetta.
Sukulaislaji etenee pohjoiseen
Samaan aikaan Tanskassa on käynnissä toinen kehityskulku. Bornholmilla mäntykulkurinirkkoa on tavattu vuosikymmeniä saaren etelärannikon männiköissä, ja heinäkuussa perhosharrastaja ja kirjailija Morten Top kokeili tarkoituksella lajin myrkyllisyyttä.
Viikko kohtaamisen jälkeen hänen kädestään näkyi yhä selviä jälkiä.
– Sormien väliin tuli palovammoja, Top kertoi TV2 Bornholmille.
Hänen ohjeensa muille on silti yksiselitteinen.
– Älkää koskeko siihen. Nauttikaa siitä.
Merkittävämpi muutos on eteläisemmän tammikulkurinirkon eteneminen. Lajia löydettiin vuoden 2025 alussa Odensen kaakkoisosasta, ja sen karvat voivat aiheuttaa kutinaa ja hengitystieoireita.
Odensen kaupungin mukaan karvat voivat aiheuttaa reaktioita vielä vuosia myöhemmin.
Mäntykulkurinirkkoa ei tavata Suomessa. Ruotsissa vakiintunut kanta on Gotlannin eteläkärjessä, harvempana Öölannin Bödassa ja Skånessa – eli juuri niillä alueilla, joilla suomalaiset lomailevat.
Suomessakin on kuitenkin toukkia, joihin ei kannata koskea. Ihoärsytyksen takia kosketeltavia lajeja ovat muun muassa tammikehrääjä, heinähukka ja kultaperä sekä muutamat villakkaat, mutta useimmat karvaisetkin toukat ovat varovasti käsiteltyinä täysin harmittomia.