Antarktiksen mannerjäätikön massa kasvoi heinäkuun 2021 ja huhtikuun 2023 välisenä aikana noin 695 miljardia tonnia, vaikka maanosa menettää jäätä pitkällä aikavälillä.
Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan poikkeuksellisen kasvun taustalla oli ennen kaikkea runsas lumisade Etelämantereen itäosissa.
Kyseessä oli suurin GRACE-satelliittimittausten havaitsema 22 kuukauden massanlisäys noin kahteen vuosikymmeneen. Erityisen paljon lunta kertyi Queen Mary Landin ja Wilkes Landin alueelle.
Tutkijoiden mukaan ilmiön alkuperä löytyi tuhansien kilometrien päästä tropiikista. Läntisen Tyynenmeren ja itäisen Intian valtameren muodostama niin sanottu trooppinen lämmin allas oli vuosina 2021–2023 poikkeuksellisen lämmin.
Lämmin merivesi ei kulkeutunut kohti Antarktista, vaan se muutti ilmakehän laajoja virtausjärjestelmiä. Tutkimuksen mukaan lämpeneminen synnytti etelään etenevän Rossbyn aaltojen ketjun, joka muodosti Etelämantereen itäosien ylle tavallisuudesta poikkeavan korkeapainealueen.
Se puolestaan ohjasi kosteaa ilmaa Intian valtamereltä kohti jäätikköä. Antarktiksen kylmissä oloissa kosteus satoi lumena ja kasvatti mannerjäätikön massaa.
Queen Mary Landin ja Wilkes Landin alueen poikkeuksellisen runsas sademäärä pystyi tutkimusjakson aikana enemmän kuin kompensoimaan muualla tapahtunutta jään menetystä. Läntinen Antarktis menetti samaan aikaan jäämassaansa.
Tutkijat testasivat yhteyttä ilmakehämalleilla. Kun malleissa lämmitettiin trooppista lämmintä allasta, muodostui alueelle samankaltainen ilmanpaine- ja kosteuskuvio kuin vuosien 2021–2023 havaintoaineistossa.
Tutkimuksen pääkirjoittajan Yunhe Wangin johtama ryhmä arvioi vastaavien usean vuoden mittaisten lämpenemisjaksojen esiintyvän trooppisella lämpimällä altaalla suunnilleen kerran vuosikymmenessä.
Jäähävikki jatkuu
Poikkeuksellinen lumimäärä ei tutkijoiden mukaan merkitse Antarktiksen jääkadon kääntymistä pysyvästi.
GRACE-havaintojen perusteella Antarktiksen mannerjäätikkö menetti vuosina 2003–2024 massaa keskimäärin noin 140,5 miljardia tonnia vuodessa. Suuri osa pitkäaikaisesta menetyksestä on tapahtunut Länsi-Antarktiksella.
Tutkimuksen mukaan vuosien 2021–2023 kehitys oli ennen kaikkea tilapäinen sää- ja ilmastojärjestelmän poikkeama. Tulokset eivät osoita, että Antarktiksen pitkäaikainen jäähävikki olisi päättynyt, tai että mannerjäätikön kehityksen suunta olisi pysyvästi muuttunut.
Tutkijat katsovat havainnon osoittavan, kuinka kaukaiset merialueet voivat vaikuttaa Antarktiksen jäämassaan muuttamalla ilmakehän virtauksia ja lumisateita tuhansien kilometrien päässä.