Vladimir Putinin tiedetään olleen pitkään kiinnostunut siitä, miten häntä rooliaan Venäjän johtajana arvioidaan sadan vuoden kuluttua. Hyökkäämällä Ukrainaan hän on tullut nimekkään brittiläisen Venäjä-asiantuntijan, professori Mark Galeottin mukaan varmistaneeksi, että historia tulee muistamaan hänet epäonnistujana ja esimerkkinä siitä, miten ylimielisyys voi mitätöidä kaikki aiemmat onnistumiset.
– Jos Putin olisi päättänyt luopua vallasta toisen presidenttikautensa lopussa vuonna 2008, hänet muistettaisiin todennäköisesti henkilönä, joka nosti Venäjän takaisin romahduksen partaalta, joskin usein brutaaleilla menetelmillä, Galeotti kirjoittaa The Sunday Timesissa.
– Jos hän olisi jättäytynyt eläkkeelle kolmannen kautensa jälkeen vuonna 2018, hän olisi jättänyt jälkeensä Venäjän, joka on riidoissa Ukrainan ja lännen kanssa, mutta jolla on Krim hallussaan. Siihen hän ei kuitenkaan tyytynyt, vaan sortui kohtalokkaaseen ylilyöntiin epätoivoisessa halussaan jättää jälkensä historian lehdille, hän toteaa.
Kuten niin monista itsevaltiaista, myös Putinista on hänen mukaansa tullut ajan myötä itsensä irvikuva, jonka kaikki aiemmat vahvuudet ovat kääntyneet heikkouksiksi. Putin, jolla ei ole mainittavaa sotilaskokemusta, uskoo Galeottin mukaan yhä vahvemmin olevansa geopolitiikan mestari, jolla on käytettävissään voittamaton armeija ja jonka ei tarvitse kuunnella kenenkään neuvoja.
Kukaan Putinin lähipiirissä ei hänen mukaansa ole uskaltanut kyseenalaistaa presidenttinsä näkemystä, että Ukraina ei ole ”oikea” maa ja että sen kansalla ei ole halua eikä kykyä puolustautua maa. Ne, jotka ovat tienneet, että tämä ei ole totta, on suljettu piirin ulkopuolelle.
Vladimir Julma
– Jopa Putinin entiset tukijat ovat alkaneet huomata, että tsaarilla ei ole vaatteita, Galeotti sanoo.
Erityisen vakavaa Putinin kannalta on hänen mukaansa se, että aiemmin uskolliset haukat ja kansallismieliset ovat yhä pettyneempiä Ukrainassa koettuun epäpätevyyteen, korruptioon ja päättämättömyyteen.
– He ovat ryhmittymistä pienin, mutta vaarallisin, koska he kuuluvat suurelta osin turvallisuuskoneistoon, johon Putin viime kädessä nojaa. Kun tutustuu heidän sosiaalisen median kanaviinsa, havaitsee, että Putinin vastustamista pidetään itse asiassa entistä avoimemmin isänmaallisena, Galeotti toteaa.
Venäjän hajoaminen ei ole Galeottin mielestä järin todennäköistä, mutta Putinin valtakauden alkuvuosien vakaus, joka mahdollisti aidosti myönteistä kehitystä ruohonjuuritason poliittisen aktivismin kasvusta keskiluokan nousuun, on hänen mukaansa vaakalaudalla.
– Tässä on silmiinpistävä yhtäläisyys tsaareista ensimmäisen, Iivana Julman, kanssa. Hänen valtakautensa alkupuoliskolla Venäjälle alkoivat muodostua nykyaikaisen hallinnon instituutiot, mutta koska hän oli yhä enemmän ylimielisyyden ja vainoharhaisuuden kourissa, loppuvuodet olivat täynnä verta ja terroria. Se johti sekasorron aikaan – hänen kuolemansa jälkeiseen pitkään kriisien ja sodan kauteen.
– Vaikka on epätodennäköistä, että Venäjä hajoaa, 1990-luvun kaltainen kaaos ei ole mahdoton. Kuten Putin saattaa tulla huomaamaan, valtion rakentaja voi osoittautua myös valtion rikkojaksi, Galeotti arvioi.