Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves sanoo haastattelussaan Eesti Päevalehdelle, että jossain määrin Ukraina on nyt lähempänä Nato-jäsenyyttä.
Huippukokouksen myötä Nato ei edellytä jäsenyyttä edeltävän MAP-ohjelman suorittamista. Tosin sitä ei vaadittu Suomelta ja Ruotsiltakaan, mutta Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat joutuneet käymään sen läpi ennen liittymistään vuodesta 2004 lähtien.
– Silti odotukset olivat paljon suuremmat – ei tietenkään liittymisestä heti nyt, mutta kuitenkin sodan lopussa. Tässä on ongelmana se, että [Vladimir] Putin ottaa sen sellaisena signaalina, ettei sotaa kannata lopettaa koskaan.
Ilves myös huomauttaa, että huippukokouksen kommunikeassa oleva lause ”voimme kutsua Ukrainan liittoumaan, kun liittolaiset sen hyväksyvät ja vaatimukset on täytetty” on ongelmallinen.
– Se on ylimielistä maata kohtaan, joka on ainoana vuoden 1945 jälkeen käynyt sotaa venäläisiä vastaan ja sitä jo yhdeksän vuoden ajan. Se, että liittolaisten tulee antaa hyväksyntänsä, on itsestäänselvää. Miksi se pitää erikseen mainita niin kuin ukrainalaiset eivät sitä itse tietäisi?
Samoin Ilves pitää tekopyhän ylimielisenä lausetta, jonka mukaan Nato seuraa Ukrainan menestystä demokratiauudistuksissaan.
– Come on. Naton jäsenten joukossa ovat jo Unkari ja Turkki, ja Nato härskisti ilmoittaa seuraavansa Ukrainan reformeja? Toisaalta meidän pitää ottaa huomioon ns. kerhovaikutus. Kun minä joskus vuonna 1998 protestoin eräällä EU-diplomaatille, että miksi vaaditte meiltä sellaista, mitä ette itse tee, vastasi tämä: ”Te ette vielä kuulu kerhoon, me kuulumme”.
Ilves huomauttaa, että ”kaikille oli jo ennen huippukokousta selvää, ettei Ukraina voi liittyä ennen kuin sota on päättynyt”.
– Ne, jotka väittävät, ettei Ukrainan olisi pitänyt heti odottaa pääsyä Natoon, puhuvat roskaa: ukrainalaiset eivät ole tyhmiä, he kyllä aivan hyvin tiesivät, etteivät pääse jäseneksi sodan aikana. Ukraina ja Keski- ja Itä-Eurooppa olisivat kylläkin odottaneet voimakkaampaa viestiä, jotta sekä ukrainalaisille että myös meille itsellemme olisi annettu enemmän turvallisuudentunnetta.
Ilves sanoo, että paras ratkaisu Ukrainan kannalta olisi ollut, että maa pääsee Naton jäseneksi sodan päättyttyä ”eikä aleta pitkään pohtia, pitääkö ilmiselvästi parhaimman sotakokemuksen omaavan demokraattisen maan vielä todistaa jotakin”.
– Siihen asti annamme kaikkea mitä tarvitsette – F-16-hävittäjiä, ATACMS-ohjuksia, enemmän ilmatorjuntaa, tankkeja ja muuta sellaista.
Sen sijaan Ilveksen arvioi Ukrainan kannalta ehkä oleellisemman G7-kokouksen päätösten olleen ”selviä ja konkreettisia”
– G7-tapaamisessa rikkaimmat demokraattiset teollisuusmaat lupasivat taloudellista ja poliittista apua eli ”turvallisuustakeita”.
”On törkeää pohtia kansanmurhan kohteena olevan maan johtajan salonkikelpoisuutta”
Volodymyr Zelenskyi tviittasi hermostuneena ennen Naton huippukokousta, että päätösten mahdollisista sanamuodoista keskusteltiin ilman Ukrainaa. Zelenskyi vaati kunnioitusta Ukrainalle ja kirjoitti olevan absurdia, ettei Ukrainalle ole tarjottu aikataulua jäsenkutsulle.
Zelenskyi arveli, ettei liittoumalla ole todellista valmiutta ottaa Ukrainaa jäsenekseen. Hän myös arveli, että Ukrainan Nato-jäsenyysmahdollisuutta aiotaan käyttää neuvottelukappaleena Venäjän kanssa, mikä tarjoaisi Venäjälle motiivin jatkaa terroriaan.
Länsimaisessa mediassa osa piti Zelenskyin kommentteja epädiplomaattisina ja epäkiitollisina, mutta Ilves huomauttaa, ettei Zelenskyi ole valtionpäämiehenä normaalissa tilanteessa.
– En osaa kuvitella, miten voi vaatia valtionpäämieheltä, jonka valtion odotettiin selviävän vain kolme päivää 24. helmikuuta 2022, että hänen pitäisi käyttäytyä toisella tapaa.
Ilves sanoo, että Zelenskyin ”kiittämättömyys tai oikeastaan kiitollisuuden puute kaikesta avusta ja aseistuksesta ilmeisesti häiritsi niin Yhdysvaltoja kuin Britanniaakin.”
– Mutta henkilökohtaisesti en tiedä, kuinka paljon voi vaatia valtionpäämieheltä tällaisen hirveän ja julman sodan keskellä. Onhan häntä arvosteltu myös siitä, miksi hän pukeutuu tuolla tavoin eikä tule paikalle puvussa. Minun näkemykseni on, että on törkeää pohtia kansanmurhasodassa kärsivän valtion johtajan salonkikelpoisuutta. Toisaalta aivan kuin jokin kiitollinen nyökyttely siitä, kuinka Ukraina arvostaa saamiaan kymmeniä miljardeja jollain tavalla auttaisi silottelemaan tilannetta.
”Euroopassa on aina ollut kaksi eri todellisuuttta”
Ilves sanoo, että Vilnassa tulivat näkyviin jälleen kaksi näkökantaa, ”missä ei ole mitään uutta”.
– Länsimaat katsoivat yleistä kuvaa ja olivat tyytyväisiä: Ruotsi sisään ja Pohjois-Eurooppa saadaan kokonaan turvattua. Ukraina sai Ukraina-Nato-neuvoston, jossa voidaan juoksevasti käsitellä turvallisuuskysymyksiä, ja valtiot panostavat yhä enemmän puolustukseen. Eli kaikki siis muuttuu panglossisesti [äärioptimistisesti] yhä paremmaksi – miksi ne toiset ovat niin tyytymättömiä?
Ilveksen mukaan muut eli pääasiassa Iso-Britannia, Pohjola ja Keski- ja Itä-Eurooppa ”elävät toisessa todellisuudessa”.
– Siellä nähdään, että huippukokouksessa osoitettiin Naton viimeisen 30 vuoden suurimman haasteen edessä päättämättömyyttä ja pelkuruutta. Menetettiin mahdollisuus vetää Ukraina mukaan läntisten demokratioiden joukkoon ja annettiin Venäjälle vääriä signaaleja sen sijaan, että olisi peloteltu venäläisiä olemaan jatkamatta hyökkäystään Ukrainaa ja mahdollisesti muita Natoon kuulumattomia maita, kuten Georgiaa ja muita, vastaan.
Ilves sanoo, että tätä ”vastakkainasettelua on koettu eri muodoissaan” Mihail Gorbatšovista lähtien.
– Edes Butša ja muut kauheudet eivät muuttaneet länsimaiden todellista fundamentaalista pelkoa: ”Mitä tapahtuu jos Venäjä häviää?”. Muut, jotka ovat joutuneet kokemaan näitä kauheuksia lähes tuhannen vuoden ajan, ajattelevat, että mitä sillä on väliä.