Tienvarsiniitoilla parannetaan näkyvyyttä tieympäristössä ja ehkäistään siten liikenneonnettomuuksia, mutta myös tuetaan luonnon monimuotoisuutta ja torjutaan haitallisia vieraslajeja, sanoo Väylävirasto.
Kesäkuusta lähtien maanteiden varsille ilmestyvät viheralueiden hoitajat työkoneineen. Väylävirasto muistuttaa, että autoilijoiden ja muiden tielläliikkujien on otettava niittoja tekevät työkoneet huomioon.
Vastaniitetty nurmi ja vastaraivattu vesakko voivat olla varoitusmerkkinä siitä, että tien reunoilla ja luiskissa on työkoneita pienen matkan päässä liikkeellä. Työkoneita kohdattaessa on vauhtia hiljennettävä vaaratilanteiden välttämiseksi.
Niittojen tarpeesta keskustellaan usein vilkkaastikin kesäaikaan. Maanteiden kunnossapidon hankinnan asiantuntija Mika Terhelä Väylävirastosta perustelee tienvarsiniittoja ja vesakonraivauksia painavilla syillä.
– Niittoja ja vesakoiden raivauksia tehdään liikenneonnettomuuksien ehkäisemiseksi. Ajoradan lähellä rönsyilevä kasvillisuus on vaaratekijä niin tienkäyttäjille kuin kasvillisuuden sekaan piiloutuville eläimillekin. Hyvä näkyvyys antaa kuljettajalle aikaa reagoida yllättäviinkin tilanteisiin.
– Etenkin kaarteissa, risteyksissä ja suojateiden lähellä riittävä näkyvyys on erittäin tärkeää. Jalan tai polkupyörällä liikkuvat hyötyvät myös hyvästä näkyvyydestä. Niitoilla ja vesakonraivauksilla tieympäristö saadaan pidettyä selkeänä, Terhelä summaa.
Niittotöillä pyritään takaamaan tielläliikkujille esteettömät näkymät ja rajoittamaan vesakon leviämistä liian lähelle ajoratoja. Vesakonraivaukset ulottuvat niittotöitä laajemmalle alueelle, ja niitä tehdään maanteiden linjaosuuksilla joka toinen tai kolmas vuosi.
Sekä niitot että vesakonraivaukset ovat tärkeitä myös muun kunnossapidon ja tien kunnon kannalta, jotta esimerkiksi ojat ja muut kuivatusrakenteet toimivat tarkoitetulla tavalla.
Niitot ylläpitävät arvokkaita elinympäristöjä
Niittäminen edistää myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Tienvarsien säännöllinen niitto on ajan myötä luonut merkittävän määrän elinympäristöjä niitty- ja ketolajistolle, jopa uhanalaisillekin lajeille. Niitto ylläpitää näitä arvokkaita, perinnebiotooppeja muistuttavia elinympäristöjä.
Vilkasliikenteisten teiden varsia niitetään kaksi kertaa kesässä. Näillä teillä ensimmäinen niitto tehdään nykyohjeiden mukaan kapeana, mikä auttaa tienvarsilajistoa uudistumaan. Toinen niitto tehdään leveämpänä myöhemmin kesällä.
Vähäliikenteisemmillä teillä niitetään vain kerran kesässä kahden metrin leveydeltä heinä-elokuussa. Niittotöiden myöhentämistoiveita esitetään usein.
– Niittoja ei voida myöhentää liikaa liikenneturvallisuussyistä. Myöhäiset niitot myös heikentävät niittylajiston elinolosuhteita, sillä kasvilajeista voimakkaimmat runsastuvat tienvarsilla, Terhelä toteaa.
Tienvarsille on asettunut myös haitallisia vieraskasveja. Laajimmin on levinnyt komealupiini, jonka torjunnassa keskeistä on estää sen leviämistä uusille kasvupaikoille siemenistä. Tästä syystä kukkivia lupiineja ei säästetä niitoissa. Vaarallisten jättiputkien esiintymät hävitetään erikseen, kun niitä havaitaan.
