Ihmisten suhtautuminen tekoälyyn on muuttunut yhä kielteisemmäksi, tekoälykouluttaja Jukka Saksi arvioi Verkkouutisille.
Saksi kertoo havainneensa muutoksen niin pitämissään koulutuksissa kuin sosiaalisessa mediassa käytävissä keskusteluissa.
Hänen mukaansa muutos näkyy erityisen hyvin suhtautumisessa tekoälyllä tuotettuihin kuviin ja videoihin. Vielä muutama vuosi sitten niihin suhtauduttiin uteliaasti ja jopa ihaillen. Laadukkaasti tehdyistä tekoälykuvista oltiin Saksin mukaan valmiita jopa maksamaan.
Nyt reaktio voi olla päinvastainen.
– Ihmiset näkevät entistä herkemmin, että asioita on tehty tekoälyllä. Olivat ne sitten kuvia, videoita, tekstiä, infografiikkaa tai mitä tahansa.
Jos julkaistun sisällön havaitsee tekoälyllä tuotetuksi, se voi herättää ihmisissä voimakastakin ärtymystä.
Saksi on kouluttanut tekoälyn käytössä johtoryhmiä, esihenkilöitä ja viestintätiimejä noin kolmen ja puolen vuoden ajan. Hän painottaa, että kyse on hänen eri yhteyksissä tekemistään havainnoista eikä kattavan väestötutkimuksen tuloksesta.
Hänen mukaansa suhtautuminen tekoälyyn on kuitenkin selvästi muuttunut.
– Olemme ikään kuin siirtyneet alkuhuumasta realistisempaan vaiheeseen.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ihmiset eivät enää tyydy vain kysymään, pitäisikö tekoälyä käyttää vai ei. Kysymykset liittyvät enemmän siihen, mihin ja miten sitä pitäisi käyttää.
Tekoälysisältö voi tuntua huijaukselta
Saksin mukaan kielteisyyttä lisää osaltaan tekoälysisällön valtava määrä. Samalla ihmiset ovat oppineet tunnistamaan geneerisiä tekoälykuvia, -videoita ja -tekstejä entistä paremmin.
Vielä muutama vuosi sitten tekoälysisältöä saatettiin ihailla, koska se vaikutti hämmästyttävän aidolta. Nyt suhtautuminen on muuttunut kielteisempään suuntaan.
Erityisen kielteinen reaktio voi syntyä silloin, kun tekoälyllä tuotettu sisältö ehtii ensin herättää voimakkaita tunteita. Saksi nostaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa leviävät liikuttavat videot, joiden tapahtumat näyttävät aidoilta mutta paljastuvat myöhemmin tekoälyllä luoduiksi.
– Ehkä siinä tulee tietynlainen huijatuksi tulemisen olo.
Tällä ei ole juurikaan tekemistä videon sisällön kanssa. Sama olo voi tulla, oli kyseessä sitten hellyyttävä kissanpentuvideo tai dramaattinen video onnettomuuspaikalta. Jos videosisältö osoittautuu tekoälyllä tuotetuksi sepitteeksi, se saa ihmisen tuntemaan itsensä huijatuksi.
Tekoälymainokset ärsyttävät
Samanlainen reaktio näkyy Saksin mukaan tavallisessa mainonnassa. Hän kertoo nähneensä sosiaalisessa mediassa esimerkiksi pizzerioiden ja muiden pienten ravintoloiden tekoälyllä tehtyjä mainoskuvia, joissa annokset näyttävät keskenään hyvin samankaltaisilta.
Kuvissa annokset ovat todennäköisesti hyvin erilaisia kuin todellisuudessa. Tämä voi saada asiakkaissa aikaan todella kielteisiä tuntemuksia.
– Ihmiset kommentoivat aivan suoraan, että tuohon paikkaan he eivät ainakaan mene enää koskaan, Saksi toteaa.
Saksin mukaan reaktion taustalla voi olla kokemus siitä, että sisällön tekijä on ulkoistanut oman ajattelunsa koneelle eikä ole viitsinyt nähdä itse vaivaa sen tekemiseen.
– Sitä voidaan pitää mielenlaiskuutena tai jopa kohderyhmän halveeraamisena.
Saksi kertoo tunnistavansa saman reaktion myös itsessään. Jos esimerkiksi LinkedIn-julkaisun yhteydessä käytetään geneeristä tekoälykuvaa, kiinnostus koko julkaisua kohtaan voi kadota nopeasti.
Saksin mukaan muutos liittyy laajemminkin siihen, että tekoälyyn muutama vuosi sitten liitetyt suuret odotukset ovat alkaneet törmätä käytännön kokemuksiin.
– Se alussa ollut ”hype” eli ajattelutapa, jonka mukaan tekoäly olisi jonkinlainen kaiken muuttava hopealuoti, on hävinnyt. Omissa havainnoissani ajattelutapa on muuttunut todella paljon kriittisemmäksi.
Kielteisiä asenteita voivat Saksin mukaan lisätä myös tekoälyn ympäristövaikutukset. Ihmiset ovat entistä tietoisempia esimerkiksi siitä, millainen hiilijalanjälki syntyy, jos tekoälyllä tuotetaan suuria määriä kuvia ja videoita ilman selvää tarvetta.
”Kohta olemme nopeampia mutta tyhmempiä”
Saksi ei itse vastusta tekoälyn käyttöä. Päinvastoin hän arvioi saaneensa kielimalleista niin paljon hyötyä, että niiden avulla hänen työviikostaan on vapautunut jopa kahden työpäivän verran aikaa. Sama havainto on tehty lukuisissa muissa organisaatioissa.
Samalla hän varoittaa tekoälyn tarjoamista helpoista oikoteistä.
– Kielimalleihin kuuluu erityisesti sellainen ominaisuus, että ne tarjoavat tosi paljon houkutuksia käyttää niitä laiskasti, Saksi muistuttaa.
Tähän virheeseen on helppo sortua. Tekoälyn kielimallien käyttö voi saada ajattelemaan, että työtehtävien suorittamisesta tulee entistä helpompaa ja nopeampaa.
Siihen liittyy kuitenkin varjopuoli. Jos tekoälylle ulkoistetaan työn kannalta olennainen ajattelu, nopeutuminen ei välttämättä tarkoita työn paranemista.
Konkreettisena esimerkkinä on tilanne, jossa työntekijä antaa työtehtäviään kielimallin tehtäväksi eikä vaivaudu edes tarkistamaan tekoälyn antamien vastausten oikeellisuutta.
– Silloin on helppo ajautua tilanteeseen, jossa työn laatu huononee. Olemme kohta nopeampia, mutta tyhmempiä. Koska olemme ulkoistaneet oman ydinajattelumme koneelle, Saksi painottaa.
Tekoälyä inhotaan, koska se voi viedä oman työn
Kielteiset asenteet tekoälyä kohtaan voivat johtua myös aidosta huolesta oman työn tulevaisuudesta. Viime vuosina lukuisat yritykset ovatkin vähentäneet tuntuvasti henkilöstöään ja korvanneet työntekijöitä tekoälytyökaluilla.
Saksin mukaan tällaiset reaktiot ovat täysin inhimillisiä.
– Jos työpaikalla on näköpiirissä, että työntekijöiden määrää tullaan vähentämään samalla kun automaatio lisääntyy, tietysti voi syntyä kriittinen suhtautuminen tekoälyyn. Silloin voidaan suoraan kokea, että tekoäly vie oman työpaikan.
Työntekijöiden korvaaminen tekoälyllä voi herättää suuttumusta niissäkin työntekijöissä, jotka saavat pitää työpaikkansa. Saksi nostaa esimerkiksi tilanteen, jossa työntekijän kollega on saanut lähteä ja jäljelle jääneen henkilöstön pitäisi sen jälkeen opetella käyttämään tekoälyä samoissa tehtävissä.
Sama pätee Saksin mukaan laajemmin työpaikkojen tekoälyhankkeisiin. Jos uusia ratkaisuja viedään läpi ylhäältä ilman henkilöstön kuuntelemista, seurauksena voi olla vastarintaa ja luottamuksen heikkenemistä.
Ihmisten korvaamista tekoälytyökaluilla on perusteltu ennen kaikkea paremmalla tuottavuudella ja pienemmillä kustannuksilla. Aina näin ei loppupeleissä kuitenkaan ole käynyt.
Saksi on itsekin törmännyt tapauksiin, joissa työn ja palvelun laatu sekä asiakastyytyväisyys ovat voineet heikentyä. Liika tekoälyyn tukeutuminen on voinut johtaa siihen, ettei tavoiteltuja hyötyjä ole saavutettu vaan siitä on ennemminkin ollut haittaa.
Saksin mukaan organisaatioiden kannattaisikin ensin varmistaa käytännössä, että tekoälyratkaisut todella tuottavat niiltä odotetut hyödyt. Vasta sen jälkeen pitäisi tehdä pitkälle meneviä muutoksia henkilöstöön tai organisaation rakenteeseen.
Siksi Saksi pitääkin tärkeänä, että työpaikoilla sallitaan myös kriittiset näkemykset tekoälystä.
– Vaikka itse olen saanut tekoälystä paljon hyötyä, niin olen huomannut, että terve kriittisyys on hyväksi, hän muistuttaa.
Tämä asia on erityisen tärkeä muistaa. Tekoälyn kielimallit eivät korvaa ihmisen omaa ajattelua eivätkä ne myöskään kanna vastuuta tekemistään virheistä. Työn tuloskaan ei automaattisesti muutu paremmaksi ulkoistamalla tehtäviä tekoälylle. Tämä on tekoälyhuumassa saattanut monelta unohtua.
– Pitää muistaa, että ihminen on kuitenkin vastuussa, Saksi muistuttaa.
LUE MYÖS:
Näkökulma: Tekoäly tekee meistä tyhmiä
Tekoäly tekee hetkessä sen, mihin kääntäjällä menee kuukausia – ”En suosittelisi tätä ammattia”
Tekoäly voi viedä työn jopa 40 ammattiryhmältä – he ovat suurimmassa vaarassa
Viekö tekoäly toimittajien työpaikat? Tässä suurimmat uhat
Tekoäly mullistaa: Nämä virheet pudottavat sinut työelämän kelkasta
