Historioitsija-kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.) puhui eduskunnan täysistunnossa, jossa käsiteltiin välikysymystä ministeri Wille Rydmanin (ps.) asemasta. Eduskunta äänestää asiasta maanantaina.
Keskisarja aloitti toteamalla, että ministeri nauttii pitkälti yli sadan prosentin luottamusta Teemun keskuudessa, ”jos saan sinutella itseäni”.
– Me elämme seinähullua aikaa. Sana seinähullu tarkoitti ennen mielenterveyspotilaan kahlehtimista seinään. Se ei ollut rääkkäystä, vaan varotoimi. Poloinen seinähullu välttyi vahingoittamasta itseään ja pienen pimeän pirtin muita asukkaita, Teemu Keskisarja selvitti.
– Mutta seinähullu ajan henki kesällä 2024… ei pysy kahleissa, eikä lukkojen takana. Välikysymys on seinähulluuden merkki! Muttei ainoa laatuaan.
– Häirintä ja epäasiallinen käytös ovat olevinaan jonkinlaisia ylirikoksia rikoslain ulkopuolella. Ajan henki hajottaa oikeuslaitoksen kantavan seinän, syyttömyysoletuksen. Syyttäjän todistustaakka siirtyykin syytetylle. Ilmiantaja ja juoruilija on vahvoilla silloinkin, jos taustalla piilee koston motiivi.
Teemu Keskisarja ihmetteli, ettei vuosien takaisilla välikohtauksilla ole lainkaan vanhenemisaikaa.
– Moista moralisointia ei sanele juridiikan indisio, vaan ajan hengen perversio. Jopa oikeuslaitoksen vapauttava tuomio kääntyy ylirikollista vastaan.
Vääryys ja hulluus eivät kansanedustajan mielestä rajoitu yhteen Rydman-jahtiin.
– Nämä me toon jälkijäristykset, ylilyönnit tuhoavat siellä täällä viattomia muka-ahdistelijoita. Siinä on pelon ilmapiiriä kerrakseen, kansanedustaja arveli.
– Älylliseltä keskustelulta puuttuvat edellytykset. Somen roskaväki kykenee vain klikkaamiseen, tykkäämiseen, hakkaamiseen, hokemiseen ja tyhmyyden jakamiseen.
Hänen mielestään ”tutkiva journalismi Suomessa painuu hautaan paperilehtien mukana”.
– Ilmaisten nettisivujen toimittelijat ovat algoritmien orjia.
– Ajan henki on yhteisöllinen ilokaasu, korvike päihteille ja vieteille. Nyt eduskunta käyttää seinähullutteluun juhannuksen aatonaaton. Yhdentekevää. Itselleni vahinko on olematon — minä raitis, rutikuiva, ikääntyvä kirjatoukka en edes janoa tuonne ulos elämään. Olen jo rientoni rientänyt ja häirintäni häirinnyt. Ehkä pysyttelenkin jossittelussa puheenvuoroni lopuksi: Jos — siis jos — minä olisin mies, nainen tai muunsukupuolinen parhaissa voimissani, lähtisin tästä hullujenhuoneesta tansseihin ja ensinnä vetämään ison, pitkän, kylmän, helmeilevän keskikaljan.
