– Turkin merkitys on pienentynyt. Yhdysvalloilla on vähemmän intressiä toimia Lähi-idässä erilaisissa konflikteissa. Turkki on ollut Natolle ensisijaisesti laukaisualusta operaatioille Lähi-idässä, sanoo Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Eloranta Verkkouutisille.
Sotilasliitot ovat eräs Elorannan tutkimuskohteista.
Turkin merkitys on vähentynyt, kun Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan katse on kohdistunut muualle.
Yhdysvallat katsoo Kiinaan ja se näkee Kiinan sen turvallisuuspolitiikalle suurimpana uhkana tulevaisuudessa.
Yhdysvallat on energian suhteen omavaraistunut, kun se on alkanut tuottaa öljyä ja maakaasua, ja Venäjän turvallisuuspoliittinen merkitys Yhdysvaltojen silmissä on pienentynyt. Eloranta korostaa, että sotilaallisia operaatioita Venäjälle voi tehdä myös ilman Turkkia.
Eloranta ei kuitenkaan usko, että Turkki päätyisi saamaan potkut sotilasliitosta, vaikka se nyt kiristääkin Ruotsia ja Suomea näiden pyrkimyksissä liittyä sotilasliittoon.
– On se periaatteessa mahdollista, mutta en usko siihen. Turkki neuvottelee itselleen kaiken mahdollisen, minkä saa. Jos tulee mahdollisuus, että heitä uhataan sotilasliitosta erottamisella tai on uhka siitä, että heidät suljetaan toiminnasta pois niin Turkki palaa varmasti ruotuun, Eloranta arvelee.
Natolla ei ole erillistä strategiaa sille, jos joku maa pitäisi sulkea sotilasliiton ulkopuolelle. Työkalupakista löytyy mahdollisuus, jossa maa suljetaan yhteistyön ulkopuolelle, mutta sotilasliitosta ei voi joutua ulos. Sen sijaan maat voivat poistua sotilasliitosta oma-aloitteisesti.
Ranska poistui sotilasliitosta vuonna 1966. Se oli sotilasliiton alkuperäinen jäsen, mutta poistui sotilasliitosta, koska sen vaatimuksiin komentajatehtävistä Naton korkeimmalla sotilaallisella tasolla ei vastattu. Ranska palasi sotilasliittoon vasta vuonna 2009.
Sopimusteknisesti olisi mahdotonta, että Turkki saisi potkut Natosta. Eloranta korostaa, että Naton sisältä tällaisia puheenvuoroja aiheesta ei ole edes kuultu. Natoa kutsutaan demokraattisten maiden puolustusliitoksi, joka edistää demokraattisia arvoja. Turkki ei ole demokratia, mutta sillä ei ole Elorannan mukaan suurtakaan merkitystä.
– Vaikka kuinka puhutaan korulausein demokratiasta niin se usein unohtuu, kun päästään reaalipolitiikkaan. En usko, että tällaisen takia Natoa halutaan muokata, hän sanoo.
Elorannan mukaan kansainvälisten liittoutumien kuten Naton ja EU:n olisikin syytä pohtia, onko yksimielisyyden vaatiminen päätöksissään kaikista järkevin toimintatapa.
Unkari on laittanut kapuloita rattaisiin EU:n Venäjään kohdistamissa pakotteissa ja Turkki pitää Suomea ja Ruotsia panttivankeina edistäessään omia aikeitaan.
Turkin vaatimukset on osoitettu Ruotsille ja Suomelle, mutta ne kohdistuvat erityisesti Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin. Suomi on sivullinen uhri.
– Suomen ulkopolitiikka on ollut hirveän varovaista enkä usko, että Turkilla on hirveästi vaadittavaa Suomen suuntaan. Me ja Ruotsi olemme kuitenkin isossa kuvassa aika pieniä tekijöitä. Tässä pelataan peliä meidän päidemme yläpuolella, hän sanoo.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vaatimukset ovat osa suurempaa poliittista peliä. Turkissa on tulossa vaalit ja Erdoğan haluaa näyttää, että hänellä on kykyä tehdä suuria sopimuksia sekä omilleen että lännen ja muiden ulkovaltojen suuntaan.
Naton huippukokous Madridissa 29.–30. päivä kesäkuuta. Jari Eloranta uskoo, että ennen huippukokousta voidaan päästä jonkinlaiseen sopimukseen. Paine saada sopimus ennen Madridia on erittäin kova.
Turkki haluaa aseita ja hävittäjiä sekä jotain, joka hyödyttää sitä taloudellisesti ja samalla se voi sitoutua siihen, että ei osta aseita Venäjältä, joka on hiertänyt etenkin Yhdysvaltojen ja Turkin välejä. Toinen pöydällä olevista kysymyksistä koskee Syyriaa, josta voidaan tehdä mahdollisesti jokin kirjoittamaton sopimus.
EU:n suhteen pilvellä on Elorannan mukaan kuitenkin hopeareunus. Turkin vaatimukset ovat yhdistäneet EU:ta. EU on ottanut vahvasti kantaa Suomen ja Ruotsin Nato-pyrkimysten puolesta.
– EU:ssa koko turvallisuuspoliittinen ulottuvuus on ollut historiallisesti hankalin syventää ja toteuttaa. Nyt sillä on selkeästi merkittävämpi rooli Euroopan integraation tulevaisuudessa, hän sanoo.
