Vaatimuksia Venäjän ja Ukrainan välisestä aselevosta on kuultu viime kuukausina aiempaa enemmän, ja niillä on ilmeistä kannatusta myös maanpaossa elävien venäläisten oppositiovoimien piirissä.
Keskustelu herättää Vladimir Putinin ympärille ryhmittynyttä hallintoeliittiä tutkineen venäläissyntyisen tohtori Maria Snegovajan https://mariasnegovaya.com/ mukaan kysymyksen siitä, kuinka olennaisesti tappio sodassa heijastuisi Putinin hallinnon kohtaloon.
Aiemmat tutkimukset osoittavat hänen mielestään varsin selvästi, että vaikka sotilaallinen tappio ei takaa vallan vaihtumista, se on silti vallanvaihdoksen välttämätön edellytys.
– On aivan selvää, että voitto vahvistaisi Putinin hallintoa. Siksi tappio sodassa on välttämätön – joskaan ei riittävä – edellytys vallan vaihtumiselle, Center for Strategic and International Studies -ajatushautomossa (CSIS) Washingtonissa työskentelevä Snegovaja kirjoittaa Facebookissa.
Venäjän sotilaallinen tappio lisäisi hänen mukaansa dramaattisesti Venäjän liberaalin opposition nykyoloissa vaatimattomia mahdollisuuksia nousta valtaan.
– Sen todistaa koko Venäjän historia. Venäjän aiemmat sotilaalliset tappiot ovat säännöllisesti johtaneet yhteiskunnallisiin ja poliittisiin muutoksiin, Venäjän keisarikunnan tappio Krimin sodassa 1853–56 laukaisi Venäjän liberaalin opposition mahdollisuudet päästä valtaan, Venäjän–Japanin sota 1904–05 sai aikaan Venäjän ensimmäisen vallankumouksen 1905–07, ensimmäinen maailmansota johti Venäjän toiseen vallankumoukseen 1917–23, Neuvostoliiton ja Afganistanin sota 1979–89 vaikutti osaltaan Mihail Gorbatšovin uudistuksiin 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton romahdukseen, Snegovaja listaa.
– Kansainvälisiä suhteita käsittelevät tutkimukset osoittavat myös sen, että vaikka sotilaalliset tappiot eivät aina aiheuta autoritaaristen hallintojen kaatumista, ne kuitenkin johtavat siihen melko usein ja heikentävät vallassa olevaa diktaattoria aina.
