Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Nelli Hankonen varoittaa poliittisia päättäjiä luottamasta liikaa kansalaisten rationaalisuuteen ja vastuullisuuteen koronaviruspandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa.
– Fyysisten kontaktien rajoittaminen on epidemiologien ja terveysviranomaisten mukaan nyt avainasemassa, jotta saisimme suojeltua terveydenhoitojärjestelmää ja vältettyä turhia kuolemia. Akuutissa koronaviruksen kaltaisessa kriisissä valtiovallan tulisikin käyttää selkeää ohjausta, Hankonen kirjoittaa blogissaan.
Suomessa on hänen mukaansa tehty hyviä päätöksiä isojen tapahtumien rajoittamisesta, koulujen sulkemisesta ja monien muidenkin julkisten palveluiden ja tilojen sulkemisesta. Kauppakeskuksia ja kauppoja saa kuitenkin edelleen pitää auki, baarit ja ravintolat toimivat. Laskettelu- ja lomakeskuksiin liittyvä koronaviruksen leviämisriski on nostattanut viime päivinä voimakkaita tunteita.
Hankonen on havainnut poliitikkojen ihmettelevän, miksi ihmiset hakeutuvat näihin paikkoihin. Samaan aikaan moni kysyy, miksi myös niitä ei ole vieläkään määrätty suljettaviksi.
– Pääministeri laskee ihmisten vastuullisuuden varaan: “Vasta jälkikäteen näemme senkin, toimivatko ihmiset riittävästi ohjeiden mukaisesti. Itse haluan ajatella, että suomalaiset ovat vastuullisia ja noudattavat ohjeita ja suosituksia.” Arvostan pääministeriä monella saralla, mutta pelkään pahoin, että tämä luottamus ei perustu tutkimusnäyttöön ihmisten rationaalisuudesta ja kollektiivisesta käyttäytymisestä, Hankonen sanoo.
Vääriin valintoihin monta syytä
Ilmastonmuutosta ei voida Hankosen mukaan torjua luottamalla yksittäisen kuluttajan vastuullisiin valintoihin. Myöskään tartuntatautien rajoittaminen ei onnistu tekemällä päätöksiä vastuullisen yksilön ideaalin pohjalta. Taustalla vaikuttavat useat sosiaalipsykologiset ja psykologiset ilmiöt.
Siksi hallitus ei saisi hänen mielestään tyytyä antamaan suosituksia ja odottamaan, että ihmiset toimivat niiden mukaisesti.
– Tieto ei riitä käyttäytymisen muutokseen. Jos julkishallinnon antamat suositukset tehokkaasti ohjaisivat ihmisten käyttäytymistä, meillä olisi vain vähän vähäisestä liikunnasta johtuvia sairauksia tai ravitsemusongelmia, Hankonen sanoo.
Hän uskoo osan suomalaisista seuraavan tiiviisti mediaa ja viranomaisviestintää, mutta osa ei niin tee tai ymmärtää viestit väärin.
Suositusten sivuuttamista saattavat hänen mukaansa edistää myös optimistiset harhat.
– Tutkimus on osoittanut, että ns. normaaliin psykologiaan kuuluu liuta itseä palvelevia, ”oman edun” harhoja: Kuuluisin näistä on varmasti se, että valtaosa autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Samalla ihmiset voivat olettaa, että he osaavat välttää vaaroja tai toimia paremmin kuin muut. Ylioptimistiset harhat palvelevat normaalia toimintakykyä, mutta vaaratilanteessa osoittautuvat epätarkoituksenmukaisiksi, hän toteaa.
Ongelmallisena Hankonen pitää myös sitä, että kun vastuu ratkaisuista hajautuu useiden ihmisten kesken, kunkin yksilön suhteellinen vastuun kokemus vähenee. Tässä tilanteessa moni painottaneekin enemmän omien halujaan ja tarpeitaan kuin toimintaa yhteiseksi hyväksi.
– Seurauksena on niin sanottu yhteismaan dilemma ja tragedia – jokainen yksilö toimii oman intressin mukaan yhteisön intressin sijaan – ja loppujen lopuksi kaikki kärsivät, hän selittää.
Ryhmän paine vaikuttaa
Eri ihmiset hahmottavat Hankosen mukaan mittakaavaa ja tunnistavat ongelmia eri tavalla käsittämättä niiden vakavuutta. Hän muistuttaa myös empatialoukuksi kutsutusta ilmiöstä.
– Kun ihmisiä pyydetään lahjoittamaan rahaa esimerkiksi nälänhädän lievittämiseen, he ovat vähemmän halukkaita antamaan rahaa, mitä enemmän kärsiviä lapsia on. Eli paradoksaalisesti: Mitä isompi ongelman mittakaava on, sitä vähemmän motivoituneita olemme auttamaan, hän sanoo.
Yksilöiden käyttäytymistä ohjaavat myös sosiaalinen hyväksyttävyys ja eri viiteryhmien normit.
– Me ihmiset haluamme mukautua normeihin ja trendeihin. Eri viiteryhmissä suhtautuminen esimerkiksi koronavirukseen ja ”hyväksyttäviin tapoihin suhtautua” on hyvin erilainen. Harva nuori haluaa olla kaveriporukassaan ainoa, joka yskii oikeaoppisesti hihaan, jos suojaavat, varovaiset käyttäytymismallit on tuomittu epäcooleiksi, Hankonen toteaa.
Moni saattaa hänen mukaansa langeta toimintatapaan, jonka terveyspsykologia tuntee kompensoivana terveyskäyttäytymisenä.
– ”Kun kävin aamulla kuntosalilla, niin tänään voin hyvin ottaa pussillisen irtokarkkeja.” Tai: ”Annoin niin ison summan nälkäpäiväkeräykseen, että voin nyt hyvin jättää parkkimaksun maksamatta.” Koronatapauksessa: ”Olen nyt ollut niin monta päivää kotona eristyksissä, että voin hyvin lähteä istumaan ravintolaan hetkeksi”, hän kuvailee.
Lisäksi jotkut näyttävät hänen mukaansa päättelevän, että kaikki mikä on sallittua, on myös turvallista.
Tarvitaan yksiselitteisiä määräyksiä
Ihmisten valintojen epärationaalisuudesta, tiedollisista vääristymistä ja kyvyttömyydestä käsitellä tietoa tehokkaasti on Hankosen mukaan kaiken kaikkiaan hyvin runsaasti näyttöä. Siksi poliittisen johdon olisi syytä tehdä tiukempia päätöksiä ja terävöittää niitä koskevia viestejä.
Ihmisten välisiä fyysisiä kontakteja olisi hänen mukaansa rajoitettava niin selkeästi ja tehokkaasti kuin vain mahdollista.
– Yksittäisten ihmisten suostutteluun ja vapaaehtoiseen toimintaan ei kannata nyt nojata, Hankonen painottaa.
– Kun rajoituksiin siirrytään ja ihmisten liikkumisvapautta rajoitetaan, on toki tärkeää samanaikaisesti informoida ja perustella näitä päätöksiä, hän toteaa.
Hankonen varoittaa epidemian pitkittyvän, jos rajoituksia lykätään. Koko kansan ymmärryksen saavuttaminen ja vapaaehtoinen toiminta voivat hänen mukaansa yksinkertaisesti viedä liian kauan aikaa.
– Hyvin perustellut, yksiselitteiset määräykset ja rajoitukset akuutissa yhdistettynä tehokkaaseen, selkeään perustelevaan viestintään akuutissa kriisissä voivat hyvin olla osa länsimaista liberaalia demokratiaa, myös Suomea, hän sanoo.
