Kun Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisesta on kulunut pian kaksi vuotta, ukrainalaisten puolustustahto on säilynyt horjumattomana. Äskettäisessä mielipidemittauksessa peräti 84 prosenttia ukrainalaisista torjui ajatuksen minkäänlaisista alueluovutuksista rauhan vastineeksi.
– Ukrainan kansallinen ylpeys on maan asevoimien menestyksen ja sotaponnistusten yhdistävän vaikutuksen ansiosta ymmärrettävästi kukoistanut. Useimmille ukrainalaisille tärkein lujaa taistelutahtoa ylläpitävä tekijä on kuitenkin tunne siitä, että Venäjän kansanmurha-aikeet eivät jätä muuta vaihtoehtoa kuin vastarinnan. Joko ukrainalaiset puolustautuvat tai Ukraina lakkaa olemasta, amerikkalaistutkija, tohtori Kristina Hook toteaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Esimerkkejä Venäjän toteuttamasta kansanmurhasta Ukrainassa on hänen mukaansa yhä enemmän. Viime viikkoina tutkijat ovat julkaisseet uusia todisteita siitä, että Kremlissä valmisteltiin ukrainalaisten näännyttämistä nälkään jo ennen täysimittaisen hyökkäyksen alkamista.
– Marraskuun lopulla ukrainalaiset ovat muistaneet holodomorina tunnettua 1930-luvun alun keinotekoista nälänhätää. Tämä Josif Stalinin pahamaineisimpiin rikoksiin kuulunut tarkoituksellisesti aiheutettu nälänhätä tappoi arviolta neljä miljoonaa ukrainalaista alle kahdessa vuodessa. Julkisiksi tulleet Neuvostoliiton asiakirjat kuvaavat nyt Stalinin toimintaa osana laajempaa hanketta Ukrainan valtiollisten pyrkimysten tukahduttamiseksi, Hook toteaa.
Hook toimii tutkijana Atlantic Councilin Euraasia-keskuksessa ja apulaisprofessorina Kennesaw’n yliopistossa. Hän on työskennellyt aiemmin asiantuntijatehtävissä Yhdysvaltain ulkoministeriössä ja merijalkaväen sotakorkeakoulussa.
”Rikosten rikos”
Stalinin yritys murskata Ukrainan itsenäisyyshaaveet epäonnistuivat lopulta. Miljoonat ukrainalaiset jatkoivat vastarintaa neuvostohallintoa vastaan, ja heistä tuli suurin poliittisten vankien ryhmä Neuvostoliiton viimeisinä vuosikymmeninä. Myös Neuvostoliiton romahduksessa juuri ukrainalaisilla oli ratkaiseva rooli.
– Nykypäivän ukrainalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että heidän vapautensa ei ole tullut ilmaiseksi. Useimmilla on joku ystävä tai sukulainen, joka on kuollut tai haavoittunut Venäjän hyökkäyksessä. Monet ovat Stalinin hallinnon murhaamien ihmisten jälkeläisiä, Hook sanoo.
– Kansanmurhia kutsutaan ”rikosten rikoksiksi”, koska ne kohdistuvat jonkin ryhmän perustavaan oikeuteen olla olemassa. Historiallisessa katsannossa kansanmurhat ovat äärimmäisen harvinaisia, mikä vaikeuttaa tieteellistä ymmärrystä siitä, mistä tällainen äärimmäinen käyttäytyminen kumpuaa. Venäjän ja Ukrainan suhde ovat tässä suhteessa merkittävä, sillä Kremlin diktaattoreita syytetään nyt ukrainalaisiin kohdistuvasta kansanmurhasta jo toistamiseen yhdeksänkymmenen vuoden aikana.