Eduskuntatalo Helsingissä 26. elokuuta 2026. Syysistuntokausi alkaa ensi tiistaina., LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Eduskuntatalo Helsingissä 26. elokuuta 2026. Syysistuntokausi alkaa ensi tiistaina., LEHTIKUVA / RONI REKOMAA
Näkökulma

Tämä hallituskombo saattaa vielä yllättää

SDP:n, kokoomuksen ja keskustan hallituksessa palat loksahtaisivat kohdilleen, toimittaja Satu Schauman kirjoittaa Näkökulmassaan.

Saattaa olla liian laajapohjainen, puntaroi eräs demarivaikuttaja. Toinen SDP-konkari nostaa esiin riskin, että porvaripuolueet liittoutuvat keskenään.

Hallitusspekulaatioissa sivuun jäänyt kolmen perinteisen puolueen hallitus ei herätä suuria intohimoja SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksen käytävillä Oulussa.

Nihkeys ei yllätä. Jos SDP:n kannatus pitää ja puolue nousee eduskuntavaaleissa suurimmaksi, toiveissa saattaisi olla puolueen kannalta mieluisampia vaihtoehtoja. Esimerkkinä taustakeskusteluissa heitetään Sanna Marinin hallituksen pohjaa, josta vihreät olisi vaihdettu pois – jotta keskusta saataisiin mukaan. Erilaisia maistiaisia voi poimia myös Ylen tuoreesta kansalaiskyselystä, joka tosin antaa harhaanjohtavasti ymmärtää, että kyse olisi buffet-pöydästä, jossa poliittisella realismilla ja voimasuhteilla ei olisi mitään väliä.

SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhteishallituksessa demareiden pahin painajainen olisi se, että porvaripuolueet liittoutuisivat keskenään. Asetelma tosin muuttuisi, jos mukaan saataisiin vasemmistoliitto, pohtii eräs kansanedustaja.

Tämä taas ei kokoomukselle käy, joten se siitä.

Vaikka SDP:n, kokoomuksen ja keskustan ”kolmen kopla” tai ”kolmen Antin hallitus” (Petteri Orpon virallinen etunimi on Antti) on julkisessa keskustelussa jäänyt sivuun, ei se tarkoita, etteikö tällainen voisi lopputuloksena syntyä. Tilanne voi johtaa jopa siihen, ettei SDP:llä ole muuta vaihtoehtoa. Taktisista syistä puolueissa tuskin halutaan lähteä ”kolmen koplaa” ennakolta liputtamaan. Kolmen kimpassa kun helposti yksi jää syrjään. Ja tämä voi tapahtua jo ennen kuin varsinaiseen leikkiin ryhdytään.

Kolmen perinteisen puolueen vaihtoehtoa ovat pitäneet esillä esimerkiksi keskustan kansanedustaja Markus Lohi, joka puntaroi vuoden takaisessa Verkkouutisten haastattelussa keskustalle mieluista hallituspohjaa. Hän väläytti asiaa myös muutaman päivän takaisessa Ilta-Sanomien haastattelussa. Myös keskustan konkarivaikuttaja Seppo Kääriäinen nosti kokoonpanon esille tuoreessa Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa kolumnissaan.

Kokoomuksesta kokoonpanoa on pohtinut konkarikansaedustaja Ben Zyskowicz, joka pohti taannoin Helsingin Sanomissa, ettei olisi yllättynyt kyseisten puolueiden yhteishallituksesta. Verkkouutisille Zyskowicz viestittää pitävänsä vaihtoehtoa edelleen hyvänä ”kovien päätösten” hallituksena.

Poimintoja videosisällöistämme

SDP:n suunnalta kolmen perinteisen puolueen hallituksen puolesta on liputtanut avoimesti SDP:n entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Lasse Lehtinen. Viime aikojen keskusteluissa sosiaalisessa mediassa hän on toistanut kantansa.

Mitä enemmän kolmen perinteisen kokoonpanoa pohtii, sitä loogisemmalta se tuntuu. Kun lyhytnäköiset intressit sysäisi sivuun, tästä voisi syntyä toimiva kokoonpano, joka kykenisi ratkomaan, miten 8-11 miljardin euron sopeutustoimista selvitään. Urakka on niin mittava, että tähän työhön tarvitaan väkisinkin keskeiset poliittiset puolueet, jotka joutuvat vetämään yhtä köyttä. Tämä lähettäisi uskottavan viestin myös kansalaisten suuntaan.

Palaset loksahtaisivat kohdilleen, koska SDP ei lähde hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa. Jos yhteistä hallitusta ryhdyttäisiin rakentamaan sinipunan varaan, helposti saattaa unohtua, että kokoomuskin voi sanella omat ehtonsa. Vähintä lienee se, ettei vasemmistoliitto ole mukana.

Jos taas katseet kääntyvät punamultaan, Marinin hallituksen jäljiltä traumatisoitunut keskusta tuskin lähtee enää samaan kokoonpanoon. Pienpuolueiden vaihdoksilla asetelmaa voisi kenties kiertää, mutta lopputuloksena voi olla helposti myös umpikuja.

SDP:n, kokoomuksen ja keskustan yhteishallitus olisi näillä kannatusmittauksilla riittävän vahva enemmistöhallitus. Riidoilta tuskin vältyttäisiin, mutta puolueita ei olisi ainakaan liikaa.

Kokoonpano tekisi paljolti tyhjäksi myös riskin, että joku suurehko puolue ilkkuisi säästöille oppositiossa ja keräisi irtopisteet muiden joutuessa tekemään raskaan työn.

Tässä eivät siis perussuomalaisetkaan pääsisi helpolla. Sen verran jämäkästi Riikka Purra on valtiovarainministerinä ajanut sopeutustoimia. Uskottavuus punnitaan viime kädessä oppositiossa, jos perussuomalaisten tie sinne johtaa.

Picture of Satu Schauman
Satu Schauman
Satu Schauman on Verkkouutisten toimittaja, joka kirjoittaa päivänpolitiikasta ja kotimaan puheenaiheista. Hän seuraa eduskuntaa ja yhteiskunnan ilmiöitä. Uutisjuttujen lisäksi hänen leipälajejaan ovat reportaasit ja henkilöhaastattelut.
Mainos