Asiantuntijoiden mielestä sisäilman tutkinnassa käytettävät toksisuusmittaukset eivät ole vielä luotettavia, kertoo Taloussanomat.
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim julkaisi viime viikolla artikkelin, jossa todettiin, etteivät erilaiset sisäilman toksisuutta eli myrkyllisyyttä mittaavat testit sovellu nykyisessä muodossaan sisäilmahaittojen arviointiin.
Artikkelissa mainitut toksisuusmittaukset eivät ole sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysvaatimusten mukaisia. Näin ollen niiden tulokset eivät käy esimerkiksi todistusaineistona ja näyttönä oikeudessa.
Sekä Asumisterveysliitto Asteen toiminnanjohtaja Hannele Rämö että Duodecimin artikkelin kirjoittaja ja lääkäri Tiina Santonen ovat sitä mieltä, että toksisuusmittausten suurin ongelma on niiden herättämä hämmennys. Tehdyistä mittauksista ei pystytä tulkitsemaan, mitä huoneilmasta tarkkaan ottaen löytyy ja mistä se on peräisin.
Lisäksi Santonen toteaa, ettei sisäilmaa voi tutkia vain yhdellä testillä. Myös sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola on asiasta samoilla linjoilla. Hän korostaa, sisäilmaa tutkivan henkilön on oltava asiantuntija, joka tuntee voimassa olevat asetukset ja osaa tulkita mittaustuloksia.
Yrittäjät, Inspector Secin perustaja Risto Salin ja Sisäilmatutkimuspalvelun perustaja Elisa Aattela, pitävät Duodecimin artikkelia suorastaan kohtuuttomana.
Aattelan mielestä THL:n ja Työterveyslaitoksen kritiikin juuret ovat syvemmällä kuin hänen käyttämässään tutkimusmenetelmässä. Salin puolestaan kokee, että jo sisäilmatutkimuksen kritisoinnissa käytetään asiantuntija-asemia väärin.
Salin on sitä mieltä, että myöskään nykyisistä viranomaisten hyväksymistä osa ei täytä uusien menetelmien hyväksyntäkriteerejä. Ongelma on se, että sisäilma-asioiden terveydellisessä arvioinnissa käytetään näyttöön perustuvan lääketieteen menetelmiä, eikä näyttöä kerätä.
