Suomen Nato–suurlähettiläänä toiminut Antti Sierlan sai vuonna 2007 toimeksiannon ulkoministeri Ilkka Kanervalta (kok.) Nato-selvityksen tekemisestä.
Verkkouutiset kertoi tässä jutussa selvityksen poliittisesta vastaanotosta ja siitä, miten sitä pyrittiin painamaan alas.
Selvityksestä oli sovittu hallitusneuvotteluissa ja sen perusteella oli tarkoitus arvioida Suomen sotilaallista asemaa tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset on 50 sivun mittainen tiivis paketti siitä, mikä Nato on ja mitä Suomen liittyminen sen jäseneksi käytännössä merkitsisi.
Selvityksessä käydään läpi Naton toiminta, kehitys ja päätöksentekomekanismi, laajentumisen periaatteet, jäsenyyden vaikutukset Suomen sotilaalliseen toimintaan sekä jäsenyysprosessin vaiheet ja aikataulu.
Selvitystä kritisoitiin vuonna 2007 liiallisesta Nato-myönteisyydestä, koska siinä oli katsottu Nato-jäsenyyden lisäävän Suomen turvallisuutta muun muassa näin:
”Nato-jäsenyys ja sen takana olevat liittokunnan voimavarat ennaltaehkäisisivät osaltaan Suomeen kohdistuvan sotilaallisen painostuksen, hyökkäyksen uhan tai sotilaallisen hyökkäyksen mahdollisuutta. Tämä antaisi Suomelle liikkumavapautta oman puolustusjärjestelmänsä kehittämisessä. Jäsenyyden avulla Suomi voisi myös parantaa avun vastaanottokykyään.”
Selvityksessä todettiin myös, että Naton jäsenenä ”Suomi olisi osapuoli niissä keskusteluissa ja arvioissa, jotka kuuluvat liittokunnan päivittäiseen toimintaan. Kriisitilanteessa – ja jo sellaisen uhatessa – Suomi saisi poliittista tukea liittokunnan muilta jäsenmailta. Jo tietoisuudella tällaisesta tuesta voi olla merkittävä Suomeen kohdistettavia uhkia ennaltaehkäisevä vaikutus.”
Selvityksessä laskettiin Nato-jäsenyyden lisäkustannuksiksi noin 39 miljoonaa euroa. Samassa yhteydessä todettiin myös, että koska ”Nato-jäsenyys myös toisi merkittävää lisävoimaa kansalliselle puolustuksellemme, kyse ei välttämättä olisi lisäkustannuksista vaan pikemminkin määrärahojen vaihtoehtoisesta kohdentamisesta.”
Selvityksessä avattiin myös EU:n ja Naton roolia turvallisuuspolitiikassa:
”Kun EU:ssa neuvotellaan ratkaisuista, jotka pohjautuvat Natossa jo aiemmin sovittuihin järjestelyihin ja siellä käytyihin keskusteluihin, Natonkin jäsenenä oleva EU-maa on paremmin informoitu kuin Natoon kuulumaton EU-maa. Käytännössä EU:n sisälle voi näissä asioissa muodostua Nato-maiden sisäpiiri, jonka merkitystä on ulkopuolelta vaikea arvioida.”
”EU:n uuteen sopimukseen liittyvät turvatakuut ovat ulkoasiainministeriössä erillisen selvityksen kohteena. Tämän tarkastelun näkökulmasta merkitystä on erityisesti sillä, että EU ei itse harjoita puolustussuunnittelua eikä sillä ole laajaa sotilaallista komentorakennetta, vaan tältä osin voimavarat ovat Natossa.”
Selvityksessä tuotiin esiin myös Nato-jäsenyyden merkitys transatlanttisten suhteiden näkökulmasta:
”Nato-jäsenyydellä on konkreettisia vaikutuksia varsinkin kahdenväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa, muun muassa teknologian saatavuuteen liittyvissä asioissa. Vahvalla panoksellaan Naton toimintaan Suomi on toisaalta saavuttanut niin läheisen kumppanin aseman, että ero nykytilanteen ja jäsenyyden välillä ei enää liene tavattoman suuri.”
