Irania johtaa tällä hetkellä ylimmän johtajan titteliä kantava ajatollah Ali Khamenei. The Economist kertoo, että ajatollahia on pidetty altavastaajana, jota vastustajat ovat toistuvasti aliarvioineet. Vuosikymmenten aikana hän on rakentanut Iranista diktatuurin, jonka kaatumista Tehranin kaduilla on vaadittu monta kertaa.
Iranin perustuslain mukaan ylin johtaja on maan valtionpäämies, jonka hallinnassa ovat niin maan asevoimat, oikeusjärjestelmä kuin valtiollinen media. Hän valvoo sekä hallitusta että parlamenttia, ja tekee lopulliset päätökset kaikilla merkittävillä politiikan osa-alueilla.
Khamenei on toiminut ylimpänä johtajana vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 1939 köyhään perheeseen syntynyt Khamenei seurasi isänsä jalanjälkiä ja lähti shiiamuslimeille pyhään Qomin kaupunkiin opiskelemaan islamia. Koraanin lukemisen ohella hän kuunteli musiikkia ja tutki Victor Hugon Kurjia ja John Steinbeckin Vihan hedelmiä.
Kun islamilainen vallankumous koitti vuonna 1979, Ali Khamenei nimitettiin varapuolustusministeriksi ja komissaariksi vasta perustettuun vallankumouskaartiin. Kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin valevaaleissa pitkälti seremoniallista valtaa pitäväksi presidentiksi.
Epäkarismaattinen ja tottelevainen Khamenei oli tuolloisen ylimmän johtajan Ruhollah Khomeinin suosiosssa. Hän voitti jatkokauden vuoden 1985 vaaleissa.
Khamenein vastustajat ovat toistuvasti aliarvioineet häntä. Kun Khomeini kuoli, Akbar Hashemi Rafsanjani junaili Khamenein ylimmäksi johtajaksi ja itsensä presidentiksi. Hänen tavoitteenaan oli lisätä presidentin valtaoikeuksia ja jättää Khamenei pitkälti nimelliseksi ylimmäksi johtajaksi.
Toisin kävi.
Khamenei onnistui asettamaan tehokkaasti Iranin eri instituutiot toisiaan vastaan. Vallankumouskaarti vastaan armeija, presidentti vastaan parlamentti. Näin hän sai aseman ylimpänä riidanratkaisijana.
Rafsanjani halusi rakentaa Iranista tavallisen tasavallan. Se ei sopinut Ali Khameneille. Ja toisin kuin Rafsanjanilla ja hänen seuraajillaan, joiden virkakaudet presidentteinä on rajoitettu kahteen, ylimmän johtajan pesti on elinikäinen.
Khameneillä oli myös valta nimittää Valvojien neuvosto, joka tarkistaa ja hyväksyy vaaliehdokkaat. Khamenein valvovan silmän alla neuvosto hylkäsi vuosien varrella kaikki paitsi Khamenein suosikit. Kilpailevat ajatollahit on saatu Khamenein linjalle rahalahjuksilla ja valtion työpaikoilla.
Samalla ylimmän johtajan kanslia on kasvanut massiiviseksi kokonaisuudeksi, joka kontrolloi kaikkia valtion virastoja, ministeriöitä ja sotilasyksiköitä. Se päättää jopa kirjamessujen kilpailujen voittajat ja uusien automerkkien nimet.
Ajatollah saattaa myös elää vaatimattomasti, mutta taustallaan hänellä on miljardien omaisuus. Valtaannousunsa jälkeen Khamenei alisti shiialaiset hyväntekeväisyysjärjestöt valtiollisiksi toimijoiksi, joille ohjattiin valtiollisia urakkahankkeita. Samalla hän takavarikoi itselleen maasta paenneiden shaahin miesten omaisuuden.
Kaiken tämän rinnalla hän vei Irania yhä selvemmin kohti diktatuuria.
Kun Khamenei juhli Iranin eristäytymistä, kansalaiset halusivat avata ovet maailmalle. Naiset inhosivat yhä enemmän Khamenein määrämää huivipakkoa. Kun kansalaiset lähtivät kaduille, ei mielenosoituksissa vaadittu enää vain Khamenein syöksemistä vallasta, vaan hänen kuolemaansa.
Khamenein reaktio mielenilmauksiin on ollut aina sama: väkivaltaa, ampumisia, näytösoikeudenkäyntejä ja vankilatuomioita.
Ironisesti Khameneistä onkin tullut kuin uusi shaahi shaahin paikalle.
Pitkään huhuttiin, että Khamenei haluaisi poikansa perivän ylimmän johtajan paikan. Nyt Khamenei kuitenkin oleskelee huhujen mukaan eristyksissä bunkkerissa, peläten Israelin ja Yhdysvaltojen iskuja. Samaan aikaan kuiskauksissa puhutaan vallankumouskaartin jo valmistelevan ylimmän johtajan syrjäyttämistä.
Nähtäväksi jää, miten Khamenein valtakausi päättyy. Selvää kuitenkin on, ettei hänen vastustajiensa kannata aliarvioida johtajan pallille noussutta altavastaajaa.
