Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll (kok.) käsittelee Uuden Suomen blogitekstissään Venäjän ilmatilan loukkausta Virossa. Hänen mukaansa tapaus liittyy laajempaan turvallisuuspoliittiseen kokonaisuuteen, Venäjän kiristyvään kaavaan ja Venäjän strategiseen testaukseen.
Kolmen venäläisen MiG-31-hävittäjän tunkeutuminen Viron ilmatilaan kesti 12 minuuttia.
– Se on pitkä tietoinen provokaatio, johon NATO vastasi välittömästi hälyttämällä Italian F-35-koneet.
Limnéllin mukaan kyse ei ollut virheestä tai harha-ajosta, vaan selkeästä poliittisesta viestistä.
– Moskova testaa puolustusliiton valppautta, päätöksentekonopeutta ja rajanvetoa.
Tapaus on osa laajempaa kokonaisuutta, sillä vain päiviä aiemmin venäläisdroonit loukkasivat Puolan ja Romanian ilmatilaa.
– Tapaukset eivät ole irrallisia, vaan saman jatkumon osia. Horjutetaan turvallisuuden tunnetta, sidotaan liittolaisten torjuntakykyä, etsitään järjestelmällisesti aukkoja ja mitataan, missä kohdassa vastatoimet muuttuvat automaattisiksi.
Venäjän toimintalogiikka on Limnéllin mukaan kaksinkertainen. Ensinnäkin se pyrkii normalisoimaan harmaan alueen: kun loukkaus ei johda näkyvään kustannukseen, seuraava askel on helpompi ottaa. Toiseksi se koettelee liittokunnan sisäistä kitkaa – hidastaa, hajauttaa ja pakottaa reagoinnin aina tapauskohtaiseksi.
– Luodaan kuva siitä, että raja on neuvoteltavissa ja aikaraja taivaalla venyvä – silloinkin, kun oikeudellinen ja suvereniteettiperusta on täysin selvä. Tämän päivän 12 minuuttia on siksi enemmän kuin numerot: se on varjo-operaation mittatikku, jolla Moskova arvioi, kuinka pitkälle se voi mennä ilman, että kynnys seuraavaan portaan vastatoimiin ylittyy.
Vastatoimien tulee Limnéllin mukaan olla järjestelmällisiä, ei tapauskohtaisia.
– On luotava ennalta ilmoitettu, porrastettu vaste: radiovaroitus ja saattaminen, pakko-ohjaus, ja viime kädessä, turvallisuuden sen salliessa, torjunta oman ilmatilan sisällä.
– Tämän portaittaisen mallin voima ei ole pelkässä toiminnassa, vaan ennakkoilmoitetussa varmuudessa: jos rajan ylität, vaste seuraa – aina ja viipymättä.
Itäisen sivustan ilmapuolustuksen painopistettä on hänen mukaansa päivitettävä vastaamaan drooniuhkaa.
– Tarvitaan kerrostettu torjunta. Yläkerran hävittäjät ja ilmatorjunta, mutta niiden alle laaja, edullinen verkko signaalitiedustelua, häirintää ja sieppaus-/pehmeän vaikutuksen järjestelmiä, jotka purevat erityisesti halpoihin drooneihin. EU:n droonimuuri-aloitteet ja Ukrainan taistelukokemusten skaalaaminen itärajalle on syytä viedä nopeasti konkretiaan.
Tilannehallinta ei ole Limnéllin mukaan vain tekniikkaa, vaan myös politiikkaa ja viestintää. Jokaisesta loukkauksesta on hänen mukaansa annettava viipymättä yhteinen, täsmällinen ja toistuva viesti: mitä tapahtui, missä, kuinka kauan ja mikä oli liittokunnan vastaus.
– Kun Venäjä pelaa epävarmuudella, vastalääke on ennakoitavuus.
Limnéll korostaa, että puolustusliitto tarvitsee selkeät kynnysarvot yhteisiin neuvotteluihin ja toimiin. Hänen mukaansa Puolan tapaus osoitti, että Naton 4. artiklan konsultaatio on tehokas tapa synkronoida tilannekuvaa ja päättää yhteisistä lisätoimista.
Samalla Viron loukkaus täytti hänen mielestään kynnyksen vähintäänkin keskustelun avaamiseen, mikä tulisi hänen mukaansa johtaa käytännön vahvistuksiin Baltian ilmatilan valvonnassa ja torjunnassa.
Viesti on hänen mukaan päättäväinen.
– Rajaa ei venytetä keskustelemalla vaan johdonmukaisella toiminnalla.
Hän painottaa, että Venäjän kokeillessa vastaus ei saa olla yllättyminen, vaan rutiini.
– Kun Venäjä testaa, on meidän testattava takaisin – ei provosoiden, vaan osoittamalla, että raja on todellinen ja sitä valvotaan.
Venäjän viimeisin provokaatio toimii Limnéllin mukaan muistutuksena siitä, mistä turvallisuus todella syntyy.
– Turvallisuus syntyy sekä kyvystä että tahdosta. Meillä on molemmat, ja ne on tuotava näkyviin joka kerta, kun raja ylitetään.
