Kansanedustaja ja entinen työministeri Arto Satonen (kok.) kuvailee Aamulehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, miten Suomi on päätynyt EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn eli niin sanotulla tarkkailuluokalle.
Satosen mukaan nykyisen Petteri Orpon (kok.) hallituksen syyksi asiaa ei voi vierittää.
– Suomen joutumista EU:n alijäämämenettelyyn on yritetty leimata Orpon hallituksen epäonnistumiseksi. Tosiasiassa Orpon hallitus on tehnyt finanssikriisin jälkeisestä hallituksista eniten Suomen talouden saattamiseksi raiteilleen. Sitä työtä seuraava hallitus joutuu jatkamaan, Satonen kirjoittaa.
Satonen aloittaa ”historian katsauksensa” Matti Vanhasen (kesk.) hallituksesta.
– Yksi syy Suomen talouden vaikeuksiin on väestön ikääntyminen. Tämä tiedostettiin jo vuonna 2007, kun Vanhanen kakkonen aloitti, hän kertoo.
Vanhasen hallitus pyrki tekemään vuosittain yhden prosentin ylijäämää suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset kyetään maksamaan.
– Tämä onnistui vuoden. Sitten tuli finanssikriisi ja Nokian alasajo, Satonen kertoo.
Tuolloin virhe hänen mukaansa tehtiin siinä, että finanssikriisin luultiin olevan väliaikainen ongelma.
– Valtion menot pidettiin entisellä tasolla, vaikka tulopohja romahti.
Jyrki Kataisen (kok.) hallitus ei Satosen mukaan kyennyt asiaan puuttumaan.
– Kataisen six-packin säästöt jäivät pieniksi ja veroja korotettiin saman verran kuin säästettiin, mikä söi talouskasvua.
Satonen kirjoittaa, että Juha Sipilän (kesk.) hallitus yritti korjata talouden tilannetta.
– Kilpailukykysopimuksella ja työlakeja uudistamalla uusia työpaikkoja syntyi ja vuonna 2018 valtion tulot ja menot olivat yhden vuoden tasapainossa. Asiaa auttoi myönteinen suhdanne. Sipilän kauden lopulla ay-liikkeen mielenosoitukset veivät kuitenkin rohkeuden jatkaa uudistuksia ja sote-uudistus kaatui hallituksen sisäiseen riitelyyn, Satonen toteaa.
Tämän jälkeen valtaan nousivat Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) hallitukset.
– SDP oli voittanut vaalit ylisuurilla vaalilupauksilla, joiden osittainenkin toteuttaminen vain lisäsi alijäämää. Lisämenot piti rahoittaa työllisyyden kasvulla, mutta kolmikantaiset komiteat päättyivät tuloksettomina, Satonen kirjoittaa.
– Sitten tulivat korona ja Ukrainan sota. Marinin hallituksen saldona valtion velka kasvoi lähes 40 miljardia ja jopa kehykset rikottiin. Tämän aikakauden rahankäyttöä kuvaa hyvin Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n tuore raportti, hän jatkaa.
Ongelmia korjataan nyt
Talous oli Satosen mukaan ”syvässä kuopassa”, kun Orpon hallitus aloitti työnsä.
– Heti piti tehdä neljän miljardin suorat säästöt ja sen jälkeen on pitänyt säästää vielä monesti lisää. Orpon hallitus peri myös resursseiltaan täysin alimitoitetun soten, mikä on jo vaatinut neljä miljardia lisää rahaa ja silti palvelut ontuvat, hän kirjoittaa.
– Työmarkkinoita, sosiaaliturvaa ja työn verotusta Orpon hallitus lähti vihdoinkin uudistamaan pohjoismaiseen suuntaan, mikä Ruotsissa oli tehty jo 1990-luvulla. Suomessa työmarkkinajärjestöt olivat nukkuneet ruususen unta.
Takaisku tuli Satosen mukaan idästä.
– Viimeisen potkun aiheutti Vladimir Putin hyökkäämällä Ukrainaan. Venäjän kaupan loppuminen näkyy muun muassa rajakaupassa, metsäteollisuudessa sekä vientimarkkinoilla. Venäjän läntiset rajamaat, Saksa ja Ruotsi ovat kärsineet Ukrainan sodasta taloudellisesti merkittävästi. Vaikeuksia ovat lisänneet (Donald) Trumpin tullit ja Kiinan polkumyynti EU-alueelle Temusta sähköautoihin, hän kuvaa tilannetta.
Ongelmat ovat Satosen mukaan kuitenkin yhä ratkaistavissa.
– Alijäämämenettelyyn joutuminen ei ole maailmanloppu. Syksyllä sovittiin yli hallitus- ja oppositiorajojen velkajarrusta, mikä antaa raamit tulevalle hallitukselle, hän kirjoittaa.
– Lääke on yksinkertainen. Menot on sovitettava tuloihin ja alijäämä pidettävä kurissa. Hyvinvointiyhteiskunnan ydin säilyy, kun valtion menot laitetaan tärkeysjärjestykseen ja Suomen kilpailukykyä vahvistetaan.
