Oikeusministeri on tarkastellut muistiossaan, voitaisiinko Suomessa ottaa käyttöön sähköinen testamentti ja perustaa valtakunnallinen testamenttirekisteri.
Muistiossa arvioidaan muun muassa testamentin laatimiseen, muotovaatimuksiin, todistamiseen ja peruuttamiseen liittyviä kysymyksiä. Tarkastelua tehdään sekä aineellisen oikeuden että teknisten vaatimusten näkökulmasta.
Arviomuistiossa ehdotetaan, että sähköinen testamentti laadittaisiin Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämässä asiointipalvelussa. Testamentin tekijän ja todistajien tulisi allekirjoittaa testamentti EU:n eIDAS-asetuksen mukaisen kehittyneen identiteettilompakon avulla.
Sähköisesti laadittu testamentti rekisteröityisi automaattisesti testamenttirekisteriin, ministeriö kertoo tiedotteessa. Valtakunnallinen rekisteri sisältäisi sähköisen testamentin lisäksi tiedot henkilöistä, joille testamentista tulee ilmoittaa testamentin tekijän kuoleman jälkeen.
Rekisteriin olisi mahdollista liittää myös tietoja paperille tehdystä testamentista, jonka laatiminen olisi jatkossakin mahdollista. Sähköisen ja paperille laaditun testamentin oikeudelliset vaikutukset vastaisivat toisiaan.
Rekisteröinnin tavoitteena on huolehtia testamenttien säilyvyydestä ja löydettävyydestä sekä tehdä pesänselvityksestä vaivattomampaa. Rekisteröityä testamenttia koskevat tiedot tulisivat automaattisesti näkyville osakkaille kuolinpesän asiointipalvelussa. Tiedot olisivat muutoin salassa pidettäviä 50 vuotta testamentin tekijän kuoleman jälkeen.
Arviomuistiossa todetaan, että testamenttirekisteri ei kuitenkaan missään mallissa olisi aukoton, eivätkä nykyiset allekirjoituksia ja esteellisyyksiä koskevat riidat tulisi täysin poistumaan.
Paperisen testamentin rekisteröinnin ei ehdoteta olevan pakollista. Siten rekisterin perustaminen ei poista testamenttia koskevia riita-asioita, vaan saattaa luoda uudenlaisia haasteita. Jatkossakin Suomessa olisi täysin päteviä testamentteja, joista ei ole tietoa rekisterissä. Lisäksi, vaikka jokin versio testamentista rekisteröitäisiin, ei ole takeita siitä, etteikö testamenttia olisi muutettu tai kumottu myöhemmällä testamentilla, jota ei ole rekisteröity, muistio listaa haasteita.
Tällä hetkellä tarkkaa arviota paperisten testamenttien määrästä ei ole. Viimeisin tutkimustieto on vuodelta 1991, jolloin testamentti oli liitetty viidennekseen perukirjoista. Oikeusministeriö arvioi, ettei testamenttien teon tarve ole ainakaan vähentynyt.
Yleisin testamentin säilytyspaikka on koti tai pankin tallelokero, mutta voi olettaa, että tallelokerosäilytys on harvinaistunut, koska pankkien konttoreita on lakkautettu, muistio toteaa.
Alustava arvio sähköisen testamentin ja testamenttirekisterin kehittämiskustannuksista on 2,6 miljoonaa euroa. Jatkuvaluonteisten kustannusten arvioidaan olevan vuosittain 1–1,8 miljoonaa euroa.
Arviomuistio liittyy valtiovarainministeriön asettamaan Edesmenneen omaisen asioiden vaivaton hoito -ohjelmaan, jossa edistetään läheisen kuolemaan liittyvien palveluiden digitalisointia ja automaatiota. Tavoitteena on helpottaa omaisten asiointia raskaassa elämäntilanteessa sekä tehostaa viranomaisten prosesseja. Arviomuistiosta voi jättää lausunnon lausuntopalvelussa 2. huhtikuuta asti.
