Intialainen sota-alus Pohjanlahdella ei ollut vahinko, kertoo Suomen puolustusvoimien sotilastiedustelun vuosikatsaus. Itämeri on noussut kansainvälisen politiikan tapahtumien keskiöön ja vedenalaiseen infrastruktuurin kohdistuva häirintä todennäköisesti jatkuu.
Itämerellä Ukrainan sota näkyy muun muassa Venäjän lisääntyneenä saattotoimintana. Venäjä on osoittanut valmiuttaan käyttää kovia otteita varjolaivastonsa suojaamiseksi. Sen toimet yhdistettynä alusten vaihtelevaan kuntoon, miehistöjen osaamiseen ja navigointijärjestelmien häirintään lisäävät riskiä tahalliselle tai tahattomalle eskalaatiolle ja onnettomuuksille. Venäjän kyky hyödyntää Itämeren alueella liikkuvia aluksia laaja-alaiseen vaikuttamiseen pysyy merkittävänä. Todennäköisesti se jatkaa pyrkimyksiään vaurioittaa Itämeren vedenalaista infrastruktuuria, katsauksessa todetaan.
Myös Naton sotilaalliseen toimintaan ja läsnäoloon tai alueen siviililiikenteeseen kohdistuva tahallinen häirintä ja tahallinen tai tahaton vaaratilanteiden aiheuttaminen on mahdollista. Nato on reagoinut Venäjän toimiin, ja Itämeren kriittisen infrastruktuurin suojaamiseksi käynnistettiin vuoden 2025 alussa Naton Baltic Sentry -operaatio. Samaan aikaan Venäjän päähuomio kuitenkin säilyy Ukrainan sodassa ja Itämeri pysyy toissijaisena mielenkiinnon kohteena.
Asevoimareformin myötä käynnistetyt muutokset eivät toistaiseksi ole lisänneet merkittävästi Venäjän sotilaallista suorituskykyä Suomen lähialueella. Pääosa Venäjän maavoimajoukoista sitoutuu hyökkäyssotaan Ukrainassa. Siten ilma-avaruusvoimien ja merivoimien merkitys korostuu Suomen lähialueella.
Harmaan alueen toiminta on heijastunut myös Pohjanlahdelle. Esimerkiksi Venäjän Intialle luovuttama Talwar ll -luokan fregatti kävi Pohjanlahdella Oulun tasalla. Ulkomaisen sota-aluksen siirtyminen Pohjanlahdelle on erittäin poikkeuksellista.
Intialainen fregatti kävi Pohjanlahdella heinäkuussa 2025. Intian laivaston monitoimifregatti INS Tamal kulki Itämeren kautta ja saapui Pohjanlahdelle osana siirtymismatkaansa kohti kotisatamaansa Intiaan. Alus nähtiin Perämerellä, lähellä Uumajaa ja Raahen korkeuksia ja sen liikkeet herättivät huomiota Suomessa ja Ruotsissa. Pohjanlahdelta alus kääntyi myöhemmin takaisin etelään ja poistui sääntöjen mukaisesti kansainvälisillä vesillä liikkuneena.
Sotilastiedustelu huomauttaa katsauksessaan, että vaikka alus olikin intialainen, toiminta palvelee Venäjän etuja Suomen ja Ruotsin reaktioiden testaamiseksi.
Venäjä ei kuitenkaan todennäköisesti pidä Suomea ensisijaisena kohteena tuhotöille. Venäjän henkilötiedustelusuorituskyky on vuoden 2018 jälkeisten diplomaattien karkotusten sekä Suomen tiukentuneen linjan jälkeen edelleen rajoittunut. Epämääräisten turvallisuus- ja tiedusteluhavaintojen määrä esimerkiksi Puolustusvoimien ja kansainvälisten kumppaneiden henkilöstöön ja harjoitustoimintaan liittyen on kasvanut. Katsaus arvelee, että todennäköisesti ilmiö liittyy osittain valppauden tehostumiseen ja alentuneeseen ilmoituskynnykseen, mutta sen mukaan joukossa on myös todellista sotilaalliseen maanpuolustukseen kohdistunutta tiedonhankintaa.
Vuoden 2025 aikana Euroopassa yleistyi Venäjän tiedustelupalveluiden tapa hyödyntää nuoria ja pikkurikollisia tarkoituksiinsa, katsauksessa todetaan. ”Kertakäyttösabotaasissa” nämä ihmiset tekevät nimellistä rahallista korvausta vastaan esimerkiksi ilkivaltaa tietämättä sitä, kenen lukuun toimivat. On mahdollista, että tilanteen kiristyessä toimintamallia käytetään myös Suomessa. Suomeen kohdistuviin tiedustelu-, vakoilu- ja tuhotöiden uhkiin vaikuttavat Euroopan kiristyneen turvallisuustilanteen lisäksi etenkin Suomen Ukrainaan antama tuki sekä lännen Venäjään kohdistamat pakotteet ja vientirajoitukset.
Arktisella alueella Venäjä haluaisi enemmän kuin mihin juuri nyt pystyy. Se näkee uhkana tilanteen, jossa muut toimijat pyrkisivät arktisen alueen luonnonvaroja, taloudellista toimintaa tai merialueiden rajoja koskevan kansainvälisen sääntelyn muokkaamiseen sille epäedullisella tavalla. Se pyrkii kehittämään sotilaallista suorituskykyään sekä viestimään, että se on valmis puolustamaan etujaan tarvittaessa myös sotilaallisen voiman käytöllä. Ukrainan sodan jatkuessa Venäjän kyky vahvistaa sotilaallisia suorituskykyjä arktisella alueella on kuitenkin rajallinen.
