Sotatieteiden tohtorin ja kansanedustajan Jarno Limnéllin (kok.) mukaan Kiinan rooli Ukrainan sodassa on ollut monin tavoin ratkaiseva, mutta samalla peitelty, monikerroksinen ja strategisesti harkittu.
– Kiina ei ole vain sivustaseuraaja tai tasapainottava suurvalta, vaan aktiivinen toimija. Kiinan tavoitteena on estää Venäjän strateginen tappio, sitoa lännen voimavaroja Eurooppaan ja edistää maailmanjärjestystä, jossa länsikeskeinen valta-asetelma korvataan autoritaarisella moninapaisuudella, Jarno Limnéll kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan.
Hänen mukaansa Kiinan vaikuttaminen ulottuu taloudesta teknologiaan, diplomatiasta logistiikkaan.
– Ja se tapahtuu tavalla, joka kätkee suorien todisteiden taakse selkeän geopoliittisen valinnan: Venäjän tukeminen on osa Kiinan maailmanstrategiaa.
Limnéll muistuttaa, että sodan alkuvaiheessa vuonna 2022 Kiina esitti olevansa neutraali tarkkailija ja rauhan edistäjä. Hänen mukaansa kulissien takana Kiina kuitenkin analysoi lännen yhtenäisyyttä, Venäjän selviytymiskykyä ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen reagointia.
– Seuraavina vuosina Kiinan linja selkiytyi: sodan jatkuminen, ilman Venäjän romahtamista, mutta myös ilman lännen voittoa, palvelee Pekingin intressejä. Kiina tarvitsee epävakaata, mutta hallittua maailmaa, jossa suurvallat kilpailevat ja länsi kuluttaa resurssejaan. Ukrainasta tuli strateginen häiriötekijä, joka helpottaa Kiinan omaa nousua.
Käytännön tasolla Kiinan tuki Venäjälle on Limnéllin mukaan ollut laajempaa kuin julkisuudessa usein ymmärretään.
– Kiinalainen teknologia on kriittinen osa Venäjän ohjus- ja droonituotantoa. Mikroelektroniikka, koneistuslaitteet ja kehittyneet komponentit virtaavat Venäjälle kiinalaisten välittäjien ja monikansallisten yhtiöiden kautta. Vaikka Peking ei virallisesti toimita aseita, sen myötävaikutus sotakoneiston ylläpitämiseen on kiistatonta. Kiina on myös järjestänyt logistiikka- ja huoltokanavia Keski-Aasian kautta, ja osallistunut rahoitusjärjestelmien uudelleenrakentamiseen Yhdysvaltojen pakotejärjestelmää kiertäen, hän luettelee.
Limnéll huomauttaa, että kauppasuhteiden laajentuminen on ollut näkyvin osa Kiinan ja Venäjän lähentymistä. Hänen mukaansa Venäjästä on tullut raaka-ainevaranto, jolle Kiina sanelee ehdot.
– Kiinalaiset yhtiöt ostavat öljyä, kaasua ja metalleja ennätysalhaisilla hinnoilla, samalla kun Venäjä jää yhä riippuvaisemmaksi kiinalaisista maksujärjestelmistä, logistiikkayhteyksistä ja teknologiasta. Tämän asymmetrisen riippuvuuden kautta Kiina ei vain tue Venäjää, vaan muovaa siitä itselleen alisteista liittolaista – ei tasavertaista kumppania, vaan hyödyllistä välineellistä voimaa Yhdysvaltojen haastamiseksi.
Sotatieteiden tohtori jatkaa, että Kiinan diplomaattinen pelikirja on rakennettu näennäisneutraaliuden varaan. Limnéllin mukaan rauhanaloitteet ja retorinen sovittelurooli ovat keinoja esiintyä rakentavana suurvaltana, etenkin globaaleille etelän maille.
– Todellisuudessa Kiina ei ole esittänyt kertaakaan ehtoa, joka vaatisi Venäjää vetäytymään miehitetyiltä alueilta. Ukrainan alueellinen koskemattomuus ei ole Kiinan prioriteetti – tärkeämpää on, että sota ei pääty tavalla, joka heikentäisi autoritaarisen järjestelmän uskottavuutta. Tämän takia Peking ei halua Moskovan voittoa, mutta ei varsinkaan sen tappiota, hän jatkaa.
Strategisesti Kiinan tuki Venäjälle liittyy Limnéllin mukaan suoraan Taiwanin tilanteeseen.
– Peking tarkkailee, miten länsi tukee Ukrainaa, miten kauan Yhdysvallat jaksaa jakaa aseapua ja miten Eurooppa kasvattaa omaa puolustuskykyään. Jokainen viivytetty asepaketti, jokainen sisäpoliittinen halkeama Washingtonissa, jokainen Yhdysvaltojen huomion sirpaloituminen toimii Kiinan hyväksi.
– Jos Venäjä selviää – edes ilman voittoa – Kiina tekee johtopäätöksen, että lännen pelote ei ole ehdoton. Tällainen tulkinta voi madaltaa kynnystä Kiinan sotilaalliselle painostukselle Taiwanissa, missä Kiina testaa hybridikeinoja, sotilaallisia valmiuksia ja länttä sitovia turvallisuustakuita yhä avoimemmin, Limnéll jatkaa.
Hän ennakoi, että tulevina vuosina Kiinan toiminta todennäköisesti syvenee kolmella akselilla.
– Ensinnäkin, se jatkaa teknologian ja materiaalien toimittamista Venäjälle epäsuorasti – mutta laajentuvasti. Toiseksi, se pyrkii hajauttamaan diplomaattista painetta rauhanprosessien nimissä, mutta tavalla joka ei koskaan aseta painetta Venäjälle.
– Kolmanneksi, se syventää autoritaaristen kumppaneiden yhteistyötä, erityisesti Iranin, Pohjois-Korean ja Keski-Aasian valtioiden kanssa, muodostaen monikerroksista vaikutusverkostoa, joka kiertää länsijohtoisen järjestelmän normeja ja instituutioita.
Limnéllin mukaan Kiina ei hae lyhyttä voittoa Ukrainassa.
– Se rakentaa pitkän aikavälin strategista asetelmaa, jossa Yhdysvaltojen vaikutusvallan heikentyminen, Euroopan riippuvuus vakaudesta ja Ukrainan sodan jäädyttäminen mahdollistavat Kiinan etenemisen omalla reviirillään. Sota Ukrainassa ei ole Kiinalle vain eurooppalainen sota – se on koelaboratorio, jossa testataan sääntöpohjaisen maailman kestävyyttä, lännen poliittista tahtoa ja suurvaltojen pelotetta.
– Siksi Kiina ei halua rauhaa, vaan omaehtoista tasapainoa, jossa epävakaus palvelee sen nousua, sotatieteiden tohtori päättää.
