Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on julkaissut tänään 18. heinäkuuta maan hallinnon lehdessä Izvestija pitkän polveilevan artikkelin otsikolla ”Lavastukset länsimaiden politiikan keinona”, jonka mukaan kaikki, mistä Venäjää syytetään, on länsimaiden lavastusta, näytelmää tai kyhäelmää.
– Venäjän asevoimat yhdessä DNR:n ja LNR:n paikallisjoukkojen kanssa ratkaisevat tällä hetkellä vakaasti tehtäviään sotilaallisen erikoisoperaation puitteissa pyrkien lopettamaan törkeän venäläisiin kohdistuvan syrjinnän ja kansanmurhan sekä poistamaan Yhdysvaltojen ja sen satelliittien Ukrainan alueelle luoman Venäjän federaatioon kohdistuvan turvallisuusuhan.
Venäjän armeijan aiheuttama tuhotyöt ovat olleet Lavrovin mukaan lännen tekemiä lavastuksia.
– Hävitessään taistelukentillä, ei Ukrainan hallinto ja läntiset tukijansa karta järjestämästä verisiä lavastuksia maamme demonisoimiseksi kansainvälisen yhteisön silmissä. On ollut jo Butša, Mariupol, Kramatorsk, Krementšuk. Faktoja hallussaan pitävä Venäjän puolustusministeriö varoittaa säännöllisesti vastaavien lavastusten valmisteluista, aloittaa Lavrov.
Lavrovin mukaan ”lännen ja sen kätyrien provokatiiviset lavastukset” ovat tyyliltään tunnistettavia. Venäjän ulkoministerin mukaan länsimaat lavastivat Račakin verilöylyn vuonna 1999 Kosovossa. Tämän jälkeen 2003 ”anglosaksit” pommittivat Irakia joukkotuhoaselavastuksen perusteella ja vuonna 2011 pommitettiin Libyaa, vaikka Muammar Gaddafi taisteli vain terroristeja vastaan.
”Maidanin verilöylyn järjestivät länsimaiset turvallisuuspalvelut”
Näiden perinteisten venäläisesimerkkien jälkeen Lavrov pääsee artikkelissaan vuoden 2014 Ukrainaan.
– Helmikuussa 2014 Saksan, Ranskan ja Puolan ulkoministerit pakottivat presidentti Viktor Janukovytšin allekirjoittamaan sopimuksen opposition kanssa vastakkainasettelun lopettamiseksi ja Ukrainan sisäisen kriisin ratkaisemiseksi väliaikaisen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamisen ja muutaman kuukauden päästä järjestettävien ennenaikaisten vaalien kautta.
– Mutta tämä osoittautui lavastukseksi: seuraavana aamuna oppositio teki russofobisin ja rasistisin iskulausein vallankaappauksen. Sopimusten läntiset takaajat eivät edes yrittäneet saada näitä järkiinsä. Lisäksi vallankaappaajat alkoivat heti lietsoa Venäjän-vastaista ja venäläisvastaista politiikkaa aloittamalla sodan omaa väestöään vastaan. He alkoivat pommittaa Donbasin kaupunkeja sen takia, että nämä eivät tunnustaneet perustuslainvastaista vallankaappausta. Sen sijaan donbasilaiset julistettiin lännen yllyttäminä ”terroristeiksi”, kirjoittaa Lavrov.
Kiovan keskusaukiolla Maidanilla hallituksenvastaisissa mielenosoituksissa surmansa saaneet ukrainalaisetkin tappoivat tosiasiassa ”opposition riveissä olleet radikaalit tiiviissä yhteistyössä läntinen tiedustelupalveluiden kanssa”.
Kyse oli lännen järjestämästä lavastuksesta ja provokaatiosta. Jo vuosituhannen alusta länsimaat olivat kuulemma halunneet Ukrainan valitsevan lännen tai Venäjän välillä.
Lavrov syyttää, että Minskin-sopimuksen takaajamaat Saksa ja Ranska eivät liikuttaneet sormeakaan ”pakottaakseen Kiovaa suoraan keskusteluyhteyteen Donbasin edustajien kanssa”.
Lavrovin mukaan vuodesta 2014 lähtien länsimaat ovat ”ehdottomasti hallinneet vallankaappauksella valtaan noussutta russofobista hallintoa.”
– Tästä lavastuksesta maksaa edelleen hintaa Ukrainan kansa, jonka länsi on pakottanut elämään pitkiä vuosia russofobisen uusnatsistisen hallinnon ikeen alla. Ja jos nyt Olaf Scholz vaatii, että Venäjä pakotettaisiin sopimaan Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta ja suvereniteetin takaamisesta, näkee hän aivan turha vaivaa. Sellainen sopimus on jo olemassa, Minskin sopimukset, jotka tappoivat juuri Berliini ja Pariisi oikeuttaessaan Kiovaa, joka kieltäytyi niitä noudattamasta. Joten lavastus on loppunut, finita la comedia [esityksen loppu], julistaa Lavrov.
Kaikki myrkytykset ovat lännen lavastamia
Lavrovin mukaan Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) tekninen sihteeristö on länsimaiden ”yksityistämä”. Sen toteamat Syyrian hallinnon tekemät siviiliväestöön kohdistamat hyökkäykset kemiallisilla aseilla olivat tosiasiassa lännen lavastamia, jotta Yhdysvalloille, Isolle-Britannialle ja Ranskalle saataisiin tekosyy Syyrian pommittamiseksi.
Samoin OPCW:n tekninen sihteeristö järjesti Lavrovin mukaan Skripalien ja Aleksei Navalnyin myrkytykset. Kaiken lisäksi Venäjän armeija on ”Donbasia vapauttaessaan” löytänyt ”biologisia laboratorioita”, jotka ”viittaavat biologisten ja myrkyllisten aseiden kieltosopimuksen rikkomiseen”.
Lavrovin mukaan länsi ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että biologinen tutkimustyö Ukrainassa on ollut ”ainoastaan rauhanomaista ja olemukseltaan ei-sotilaallista”.
– Jos nykyisiä tapahtumia katsotaan historian prisman läpi, hahmottuu Ukrainan kriisi osana ”suurta peliä”, jonka esitti aikanaan Zbigniew Brzezinski. Puheet hyvistä suhteista, lännen valmiudet ottaa huomioon ja suojella Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukrainaan ja muihin entisiin neuvostotasavaltoihin jääneiden venäläisten oikeuksia ja etuja ovat osoittautuneet näytelmäksi.
”Länsimaiden tulee lopettaa itsenäisten valtioiden uhkailu”
Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin esiintyminen kansainvälisillä foorumeilla on yksi yksi suuri lavastus. Koko Zelenskyi on Lavrovin mukaan Euroopassa laaditun venäläisvastaisen näytelmäkäsikirjoituksen tuotos, ”ei kummempi kuin jo unohdettu Greta Thunberg”.
Jos Zelenskyi ”ehdottaa jotain järkevää”, näpäyttävät länsimaat heti sormille vedoten tekosyihin, kuten ”anglosaksien” avoimesti lavastamaan ”Butšan tragediaan”.
Tähän kuulemma syyllistyi erityisesti entinen brittipääministeri Boris Johnson, joka puhui Ukrainan voiton tarpeellisuudesta ennen neuvottelemista, mutta ”myös muut edelleen virassa olevat mutta yhtä epäpätevät länsipoliitikot.”
– Kollektiivisen lännen tulisi laskeutua haavemaailmasta maan päälle. Näiden lavastusten jatkaminen ei voi enää toimia. On aika pelata reilusti, ei vippaskonstein, vaan kansainvälisen oikeuden mukaan. Mitä aiemmin länsimaat tunnustavat, ettei ole vaihtoehtoa objektiivisten historiallisten prosessien muodostamalle moninapaiselle maailmalle, joka perustuu YK:n yleissopimuksen mukaisesti koko maailmanjärjestyksen perustana oleville valtioiden suvereniteetin yhdenmukaisuuden periaatteille, sen parempi.
– Jos länsimaat eivät osaa elää näiden periaatteiden mukaan, eivätkä ole valmiita rakentamaan aidosti universaalia turvallisuus- ja yhteistyöarkkitehtuuria, jättäköön he muut rauhaan, lopettamaan jakamasta uhkauksin ja kiristyksin kahteen leiriin niitä, jotka haluavat elää oman ymmärryksensä mukaan, ja tunnustakoon aidosti itsenäisten ja itseään kunnioittavien valtioiden oikeutta vapaaseen valintaan. Tämä onkin demokratiaa – todellisuutta, ei vääristyneisiin lavasteisiin kyhättyä poliittista näytelmää.