Helsingin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen vanhempi yliopistolehtori ja PS-poliitikko Arto Luukkanen arvioi, että Vladimir Putinin aika Venäjän diktaattorina on ehkä jo loppumassa.
Luukkanen avaa Moskovan valtarakenteiden tilannetta Centrum Balticumin Pulloposti-kirjoituksessaan. Hän aloittaa sen pahamaineisen venäläisideologi Aleksandr Duginin lausumalla tämän vuoden elokuulta. Siinä Dugin näyttäisi rinnastavan nyky-Venäjän tilanteen päättömän kanan juoksuun, jollainen nähtiin hänen mukaansa Neuvostoliitossa Perestroikan jälkeen ja Venäjän keisarikunnan viimeisinä vuosina.
”Oli tsaari, mutta ei aivoja, ja luulen, että jotain vastaavaa on lähestymässä meitä…”, Dugin sanailee lainauksessa.
– Duginin skeptisen toteamuksen mukaan Putinin Venäjä on tilanteessa, jossa se odottaa vääjäämätöntä kriisiä ja muutosta. Ja kun tarkastelee Venäjän talouden kouristuksia, sodan vaikeuksia ja poliittisen väkivallan motivoimia murhia Venäjän eliitin sekä liikemiesten keskuudessa, voi hyvin todeta, että vallanvaihdon prosessit ovat hyvinkin mahdollisesti jo käynnissä, Arto Luukkanen sanoo.
Venäjä-asiantuntijan mukaan johtajien putoamiset kerrostalojen ylimmistä kerroksista tai muut salaperäiset kuolemat kertovat siitä, että väkivallan kierre on jo alkanut alatasolla.
Juuri ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan ja pian sen alkamisen jälkeen lukuisia miljonäärejä tai energiayhtiöiden johtajia löytyi kuolleena hämärissä olosuhteissa.
– Useat näistä hyppäsivät ikkunasta, ts. tekivät itsemurhan. Kyseinen ilmiö on jo saanut nimensä. Tätä ”Sudden Russian Death Syndrome” -ilmiötä on pidetty sekurokratian kostona tai Putinin hyväksymänä projektina venäläisen liike-elämän puhdistamiseksi epäluotettavista aineksista, Luukkanen sanoo.
Hän kysyy kuitenkin, onko kyse sittenkin heikkoudesta. Asiantuntija listaa avoimia kysymyksiä.
– On niin, että ”vanhan isännän heikkous” mahdollistaa sen, että välejä selvitellään melko avoimesti ja samalla valmistaudutaan uuden johtajan aikaan ja sodan jälkeiseen poliittiseen tilanteeseen? Miten se vaihtuu? Lempeästi vai julmasti? Ulkoisten tapahtumien perusteella vai spontaanisti kansannousuna? Mikä on armeijan rooli tässä vallanvaihdoksessa? Tapahtuuko se julmasti kuin muinaisissa aikakirjoissa ja kronikoissa vai yhtä lempeästi kuin vuonna 1991? Vai seuraako Putinin pitkää valtakautta sisällissota?
Vladimir Putinin Venäjästä on Arto Luukkasen mukaan joka tapauksessa tullut Ukrainan sodan panttivanki. Hän vertaa tilannetta ensimmäistä maailmansotaa käyvään Venäjään, ”jonka lopussa odottaa sisäinen valtataistelu ja sisällissota samalla kun presidentti Putinin valta vaihtuu”.
– Venäjän tuleva vallanvaihto lähestyy vääjäämättä. Välienselvittely on jo alkanut ja pelimerkkien uudelleenjako on käynnistetty. Valta vaihtuu – tapahtuipa se luonnollisesti tai ei.
Venäjä-asiantuntija muistuttaa myös Vladimir Putinin ympärille vuosien saatossa rakennetusta henkilökultista ja iättömästä macho-imagosta ja kertaa väitteitä Putinin vakavasta sairaudesta ja tietoja diktaattorin kiinnostuksesta keinoihin pidentää ihmiselämää.
– Mutta mitä tehdään, kun suuri johtaja vanhenee, hänen kasvonsa saavat ryppyjä, ryhti häviää, jalka alkaa tekemään vispaavia pakkoliikkeitä, kun judoheitot eivät suju ja kun näyttää siltä, että julkisuudessa esiintyy yhä selvemmin hahmoja, jotka ovat Putinin kaksoisolentoja (dvoiniki)? Voiko käydä niin, että legitiimin hallitsijan imitoijat ovat eräänä päivänä ottaneet vallan ja alkavat taistelemaan vallasta, kun vanhenevan diktaattorin ote herpoaa lopullisesti? Onko edessä uusi sekasorron aika?, Arto Luukkanen kysyy.
Tähän liittyy hänen mukaansa Putinin ”hysteeriseksi tullut kuolemanpelko”.
– Historian yksinvaltiaiden surun ymmärtää. On ikävä luopua äärimmäisestä vallasta ja valtavasta omaisuudesta. Kuolema on heille erityisen ikävä juttu. Tässä lienee mukana myös pelkoa ja ahdistusta omien tekojen seurauksista ja pelkoa mahdollisuudesta, että teoistaan sittenkin joutuisi jollain tavoin vastaamaan jollekin.