Ruotsia piinaa verinen jengiväkivallan aalto. Pelkästään syyskuussa Ruotsissa on ammuttu kuoliaaksi yksitoista ihmistä. Lisäksi nuori nainen kuoli hiljattain voimakkaassa räjähdyksessä Uppsalan lähellä.
– En voi tarpeeksi korostaa, kuinka vakava tilanne on. Ruotsi ei ole koskaan nähnyt vastaavaa. Mikään muu Euroopan maa ei näe tällaista, Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson sanoi torstaina kansalaisille pitämässään tv-puheessa Dagens Nyheterin mukaan.
Kristersson sanoi, että jengiväkivaltaan kuolee yhä useammin lapsia ja viattomia sivullisia.
– Meidän täytyy metsästää jengit ja meidän on voitettava ne. Tuomme heidät oikeuden eteen. Jos he ovat Ruotsin kansalaisia, heidät pitäisi saada vankilaan erittäin pitkiä tuomioita varten. Jos he ovat ulkomaalaisia, heidät on karkotettava.
Pääministeri kertoi hallituksen selvittävän, miten puolustusvoimat voisi auttaa jengirikollisuuden torjunnassa. Armeijan tukea on vaatinut myös Ruotsin entinen pääministeri Magdalena Andersson.
Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Micael Bydén sanoi torstaina, että armeija on valmis tukemaan poliisia rikollisuuden torjunnassa.
– Jos voimme tukea poliisia sisäisen turvallisuuden järkkyessä, teemme mitä voimme, Bydén kertoi DN:n haastattelussa.
– Näitä asioita ei pitäisi tapahtua meidän kaltaisessa maassamme. Ja se näyttää pahenevan koko ajan, hän kommentoi jengiväkivaltaa.
Ruotsin lakivaliokunnan puheenjohtaja Richard Jomshof on esittänyt kovia keinoja jengiväkivallan kitkemiseksi. Hänen mukaansa Ruotsin pitäisi harkita väliaikaisia ulkonaliikkumiskieltoa.
– Tietysti sitä tulisi käyttää vain poikkeustapauksissa. Poliisin pitäisi itse päättää asiasta, jos tilanne niin vaatii. Poliisin työkalupakin pitäisi olla suurempi kuin se on nyt, hän sanoo DN:n haastattelussa.
Jomsof ehdottaa myös rikosoikeudellisen vastuun laskemista nykyisestä 15 vuodesta 13 vuoteen.
Hän arvostelee lisäksi kovin sanoin Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa.
– Tämä on seurausta suuresta maahanmuutosta, ennen kaikkea tietyistä maista ja alueilta, yhdistettynä hyvin naiiviin näkemykseen monikulttuurisesta yhteiskunnasta, hän toteaa.
– Kenenkään, joka ei halua olla osa Ruotsiamme ja antaa omaa positiivista panostaan, ei pitäisi olla täällä. Sillä ei ole väliä, oletko kotoisin naapurimaastamme vai Lähi-idästä. Minulle tämä on hyvin yksinkertaista. Maamme on hauras, ja jos haluamme voivamme kääntää suuntauksen, meidän on puhuttava myös paluumuutosta.