Aliurakoiden valvonta on vaikeutunut ulkomaisten työporukoiden yleistyessä isoilla työmailla, kertoo Rakennuslehti.
Ulkomaiset työmiehet eivät usein puhu englantia. Jos aliurakoitsijan työntekijät puhuvat suomea tai englantia, voi urakkavalvoja ohjeistaa työntekijöitä suoraan yksinkertaisissa asioissa, vaikka direktio-oikeutta ei olekaan.
Jos yhteistä kieltä ei ole, joudutaan käyttämään epäsuoraa työnjohtamista, eli kaikki ohjeistus täytyy kertoa aliurakoitsijan työnjohdolle, joka sitten ohjeistaa työntekijöitään.
Skanskan Etelä-Suomen erikoisprojektien aluejohtaja Vesa Tähti kertoo, että vaikka yhteinen kieli löytyykin, niin tietyistä kulttuureista tulevat työporukat ovat tottuneet tottelemaan vain omaa pomoaan, koska heillä hierarkia on vahvempi kuin vaikka suomalaisessa kulttuurissa.
Rakennusalan työnjohtoa konsultoivan ja kouluttavan Mittaviivan Anssi Koskenvesan mukaan valvonta on vaikeutunut myös ketjutusten vuoksi. Ali- tai erikoisurakoitsija ei ole enää suorassa sopimussuhteessa pääurakoitsijaan, vaan ketjutusten vuoksi välissä on ainakin yksi aliurakoitsija, joka on jakanut myymänsä työsuorituksen pienemmissä osissa eteenpäin.
Yhä useamman aliurakoitsijan työnjohtajillakaan ei hänen mukaansa ole omia alaisia, vaan ne ovat ketjutuksen päässä olevan yrityksen työnjohdon alaisia. Ketjutusten päässä olevilla pienemmillä ali- ja erikoisurakoitsijoilla ei puolestaan ole aina riittävän suurta miehitystä työnjohdossa. Työn suorittavan yrityksen työnjohto saattaa käydä työmaalla vain kerran viikossa.
