Moni ajoterveysriski jää tunnistamatta ennen vakavaa onnettomuutta, kertoo Onnettomuustietoinstituutti.
Noin puolessa vuoden 2024 kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista ajoterveysriskin aiheuttanut sairaus ei ollut terveydenhoidon tiedossa. Äärimmäisissä tapauksissa edes henkilö itse ei tiennyt sairaudestaan.
– Näissä piiloon jääneissä tapauksissa ei voida olettaa, että terveydenhuolto voisi auttaa, mikäli arviointijärjestelmää ei muuteta, sanoo tiedotteessa teknologiapäällikkö Tapio Koisaari Onnettomuustietoinstituutista.
Tällä hetkellä henkilöauton ajo-oikeutta hakeva antaa oman vakuutuksensa riittävästä terveydentilasta. Seuraavan kerran asiaan palataan usein vasta vuosikymmenten kuluttua, eli käytännössä eläkkeellä.
Lääkärin on arvioitava potilaan ajoterveyttä aina kokonaisuutena, kun sairaus, vamma, lääkitys tai terveydentilan muutos voi heikentää ajokykyä. Tämä ei koske ainoastaan ikäkausitarkastuksia. Jos ajokyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään kuusi kuukautta, lääkärillä on ajokorttilain mukaan ilmoitusvelvollisuus poliisille.
– Järjestelmän ideana on jo nyt, että ajoterveyttä arvioidaan myös muissa kuin ikäkausitarkastuksissa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Arvio tulisi kirjata ja huomioida entistä systemaattisemmin myös tavallisten lääkärikäyntien yhteydessä, aina, kun potilaan tila antaa siihen aihetta, Koisaari painottaa.
Ongelma ei kuitenkaan rajoitu vain järjestelmän rakenteisiin, vaan myös käytännön toteutukseen.
– Puhuttaessa kuljettajista, jotka ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneen onnettomuuden, suurin ongelma ei ole väärä arvio, vaan se, ettei arviota tehdä lainkaan, vaikka olisi pitänyt.
Poliisi ja terveydenhuolto ovat viime vuosina kehittäneet ajoterveyskulttuuria. Poliisi voi puuttua ajoterveyteen havaittujen rikkeiden perusteella, ja parhaiden käytäntöjen jakaminen poliisilaitosten kesken voisi Onnettomuustietoinstituutin mukaan tehostaa valvontaa.
Poliisin ja muun yhteiskunnan huoleksi jäävät silti kuljettajat, jotka jatkavat ajamista ajo-oikeuden menettämisestä huolimatta.
– Äärimmäisenä keinona tulisi pohtia myös ajoneuvojen takavarikkojen kaltaisia ratkaisuja, Koisaari sanoo.
