Psyykkinen väkivalta tulee pahoinpitelynä rangaistavaksi harvoin, kertoo oikeusministeriön tilaama selvitys.
Vainoamisen tunnusmerkistö kattaa hyvin tapaukset, joissa tekijä ja uhri eivät asu yhdessä. Mikään rikostunnusmerkistö ei kuitenkaan kata sellaisenaan pakottavaa kontrollia, joka voi ilmetä uhrin toimintavapauden moninaisena rajoittamisena.
Selvityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin lisätään uusi tunnusmerkistö pakottava kontrolli.
Pakottava kontrolli liittyy usein lähisuhdeväkivaltaan ja sen käyttäjän tarkoituksena on tukahduttaa uhrinsa elinpiiri, sosiaaliset suhteet ja mahdollisuus avun saamiseen.
Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tekemässä selvityksessä kuvataan henkisen väkivallan rangaistavuuden nykytilaa ja vainoamista koskevaa oikeuskäytäntöä, sekä muun muassa arvioidaan tarvetta kriminalisoida psyykkinen väkivalta Suomessa. Selvitys liittyi naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaan 2020–2023.
Psyykkinen väkivalta on Suomessa säädetty rangaistavaksi pahoinpitelynä. Psyykkinen väkivalta liittyy läheisesti myös vainoamisen tunnusmerkistöön.
Selvityksen mukaan psyykkinen väkivalta eli terveyden vahingoittaminen ruumiillista väkivaltaa tekemättä tulee pahoinpitelynä rangaistavaksi äärimmäisen harvoin. Vaikeutena näyttää olevan psyykkisen väkivallan tunnistaminen sekä seurausten osoittaminen psyykkisestä väkivallasta johtuvaksi.
Tuomioistuinaineiston perusteella vainoamisen tekotapatunnusmerkeistä sovelletaan useimmin yhteydenottamista. Yleisimpiä yhteydenottotapoja ovat erilaiset sähköiset viestit. Toiseksi yleisimpiä vainoamisen tekotapoja ovat seuraaminen ja tarkkailu. Uhkaamalla tehty vainoaminen on melko harvinaista. Vainoamisesta tuomitaan pääasiassa sakkoa.
Selvityksen johtopäätösten mukaan rikoslakiin olisi perusteltua säätää uusi rikostunnusmerkistö pakottava kontrolli. Tunnusmerkistön tulisi kattaa sekä nykyinen että aiempi lähisuhde, eikä sen soveltamista tulisi rajata vain lähisuhteisiin.
