Venäjän laaja-alainen vaikuttaminen Suomeen kuluvalla vuosituhannella on ollut suostuttelevaa ja melko avointa, mutta aina sitä ei ole tajuttu varsinkaan taloudessa ja politiikassa, päättelee Ulkopoliittisen instituutin laaja raportti. Varsinaisilta pahantahtoisilta vaikuttamiskeinoilta on enimmäkseen vältytty.
Kylmän sodan jälkeisessä ajassa varsinkin taloudellisissa suhteissa tunnistamista on vaikeuttanut se, että Venäjä nähtiin pitkään ainakin osittain osana Eurooppaa ja länttä. Toisin kuin sotilaallisen turvallisuuden alalla tai informaatiovaikuttamisen kohdalla, Venäjän geoekonomiseen vaikuttamiseen herättiin Suomessa varsin myöhään. Tunnistamista vaikeutti osaltaan toimijoiden epäsuhta: Venäjän taloudellinen toiminta oli huomattavasti strategisempaa ja ylhäältä johdettua, kun taas Suomessa päätöksiä tehtiin pääasiassa yksityisten yritysten omien etujen pohjalta, ilman valtiollista kokonaisharkintaa.
Näistä raportti mainitsee esimerkkeinä Fortumin, joka investoi vuodesta 2008 alkaen noin viisi miljardia euroa Venäjän sähkö- ja lämpösektorille ja jatkoi Venäjään linkittyviä investointeja vuodesta 2017 voimallisesti, kun yritys alkoi tavoitella enemmistöosuutta saksalaisesta Uniperista. Näiden yli seitsemän miljardin euron kauppojen jälkeen Fortum tuotti noin kahdeksan prosenttia Venäjän sähköstä ja oli keskeinen toimija Venäjän ja Saksan välisessä kaasukaupassa. Uniperin kautta suomalainen pääoma oli sidottu myös Saksan ja Venäjän väliseen kaasuputkihankkeeseen. Vuonna 2014 Fortum painostettiin tai suostuteltiin investoijaksi Suomen valtionhallinnon ja mahdollisesti Venäjän taholta takaamaan Rosatomin hankkeen eteneminen eli varmistamaan Fennovoiman ydinvoimalan 60 prosentin kotimaisuusaste. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan jälkeen Fortum koki suomalaisen yrityshistorian suurimmat tappiot, arviolta 7–11 miljardia euroa, kun Venäjä ajoi alas kaasukaupan Saksaan ja Fortumin omistukset otettiin Venäjän hallintaan.
Venäjän laaja-alainen vaikuttaminen Suomessa ei tapahdu yhteiskunnallisissa siiloissa, vaan toimet leikkaavat käytännössä aina useita väyliä – eli kohdealueita – joihin vaikutetaan samanaikaisesti. Raportti listaa 23 eri vaikuttamiskeinoa jotka ovat vaikuttaneet 23 eri väylän kautta. Niillä on on ollut kolme keskeistä tavoitetta: tilannekuvan hämärtäminen, päätöksentekoon vaikuttaminen ja toimintakyvyn heikentäminen. Vaikuttamiskeinoja ovat olleet esimerkiksi tiedustelutoiminta, diasporan jäseniin vaikuttaminen, strategiset investoinnit, kulttuuritapahtumien järjestäminen ja rahoittaminen ja oikeudellisen järjestelmän aukkojen hyväksikäyttö.
Raportti päättelee, että Venäjän laaja-alainen vaikuttaminen Suomeen on enimmäkseen tapahtunut laillisten ja avointen kanavien kautta. Toiminta on ollut lähinnä diplomaattista vaikuttamista, verkottumista liike-elämän ja poliittisten toimijoiden kanssa sekä ajatustenvaihtoa ja yhteistyötä useilla eri tasoilla. Suoraa painostusta on käytetty vain harvoin.
Suomeen kohdistuneet painostukselliset hybridioperaatiotkin ovat olleet luonteeltaan epäsuoraa ”maiseman muokkausta” pikemminkin kuin suoran sotilaallisen tai yhteiskunnan elintärkeitä tehtäviä vaarantavan uhkan rakentamista. Vaikuttaminen Suomessa on tyypillisesti ollut rohkaisua ja kannustamista tietyntyyppiseen toimintaan. Tällaista ”latenttia tai epäsuoraa” vaikuttamista ei aina olla päätöksentekijöiden parissa tunnistettu vaikuttamiseksi. Esimerkiksi liike-elämässä Venäjän vaikutusverkostojen merkitystä ei useinkaan osattu tarkastella turvallisuuden näkökulmasta, ja tämä keskustelu oli julkisuudessakin rajattua.
Tietyt suomalaisen poliittisen kulttuurin piirteet – kuten konsensushakuisuus sekä pitkään vallalla olleet varovaisuus ja vähäsanaisuus Venäjään liittyvistä uhkista julkisessa keskustelussa – ovat laajemmassa kuvassa saattaneet vaikeuttaa Venäjän latentin laaja-alaisen vaikuttamisen tunnistamista
— Ottaen huomioon suomalaisen poliittisen kulttuurin erityispiirteet – vahvan maanpuolustushengen, uhrauksin lunastetun itsenäisyyden ja turvallisuuden sekä pitkäaikaisen kamppailun täyden suvereniteetin saavuttamiseksi – on oletettavaa, ettei suora, painostuksellinen toimintatapa olisi Suomessa tuonut Venäjän tavoitteille suotuisia tuloksia, raportti päättelee.
Raportin mukaan eri maissa ja Euroopan alueilla on omanlaisiaan haavoittuvuuksia, joita Venäjä on kyennyt hyödyntämään. Esimerkiksi venäläinen rahanpesu keskittyi pitkään erityisesti Baltian maihin.
Raporttiin tutkijat haastattelivat yli 50 ihmistä. Suurin osa heistä haastateltiin nimettömänä, mutta luvan nimensä julkaisemiseen ovat antaneet esimerkiksi entiset presidentit Tarja Halonen ja Sauli Niinistö, aiemmat Puolustusvoimain komentajat Ari Puheloinen, Juhani Kaskeala, Jarmo Lindberg ja Timo Kivinen sekä joukko ministereitä ja korkea-arvoisia diplomaatteja.
