Britannia on kertonut toimittaneensa tähän mennessä yli 4 000 NLAW-lähipanssarintorjuntaohjusta Ukrainalle. Niiden on arvioitu vahvistaneen maan puolustuskykyä merkittävästi.
Hyökkääjien panssariajoneuvoja on tuhottu myös amerikkalaisilla Javelin-ohjuksilla, ruotsalaisilla Carl Gustav -singoilla ja esimerkiksi Ukrainan omilla Stugna-P-panssarintorjunta-aseilla.
Ruotsalaisen Saab Bofors Dynamics -yhtiön suunnittelema ja brittiläisen Thalesin valmistama uuden sukupolven asejärjestelmä NLAW suunniteltiin mahdollisimman kevyeksi. Noin 12,4 kilogrammaa painava kertakäyttöinen NLAW pystyy silti tuhoamaan reaktiivipanssarilla varustetun taistelupanssarivaunun 600–800 metrin päästä.
Yksi NLAW-ohjus maksaa noin 35 000 euroa eli huomattavasti vähemmän kuin tuhottu panssariajoneuvo tai -vaunu.
Toisin kuin perinteiset panssarintorjunta-aseet, ei NLAW osu suoraan kohteeseensa. Asejärjestelmää käyttävä taistelija ottaa kohteen tähtäimeen ja painaa laukaisupainiketta 3–5 sekunnin ajan. Sisäänrakennettu ohjausjärjestelmä huolehtii ohjuksen lentoreitistä kohteeseen.
NLAW pyrkii hyödyntämään panssarivaunujen yläosan heikkoa panssarointia. Ohjus lentää noin metrin kohteensa yläpuolelle ja räjäyttää alaspäin suunnatun ontelolatauksen, jonka voimakas paineaalto surmaa suurella todennäköisyydellä vaunun miehistön. Ukrainan asevoimien julkaisemien videoiden perusteella vaunun ammukset räjähtävät usein samalla lennättäen tykkitornin jopa kymmenien metrien päähän.
Edistyneen tähtäysjärjestelmän ansiosta aseella voi osua myös kohteisiin, jotka ovat lähes kokonaan suojassa.
Suomen puolustusvoimat on käyttänyt NLAW-järjestelmää vuodesta 2007 lähtien.
