Suomen julkista taloutta on ensi vaalikaudella vahvistettava 8–11 miljardilla eurolla, arvioi valtiovarainministeriö (VM) keskiviikkona julkaisemassaan virkapuheenvuorossa.
Sopeutustarpeen mittaluokka on pysynyt samana kuin ministeriön viime talvena esittämässä arviossa.
Ministeriö painottaa etupainotteista sopeuttamista: mitä uskottavammin Suomi osoittaa kykenevänsä vakauttamaan velkakehityksen, sitä paremmat edellytykset maalla on säilyttää sijoittajien luottamus ja turvata hyvinvointivaltion rahoitus, ministeriö huomauttaa.
Sopeutuksen mittaluokka on niin suuri, ettei mitään merkittävää menojen tai tulojen kokonaisuutta pitäisi lähtökohtaisesti rajata tarkastelun ulkopuolelle, ministeriö linjaa. Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää käytännössä sekä menosäästöjä että verotukseen kohdistuvia toimia.
EU-sääntöjen vaatima vähimmäissopeutus on helmikuun arvion perusteella noin kahdeksan miljardia euroa. VM korostaa, että tämä osuus joudutaan käytännössä toteuttamaan suorilla meno- ja verotoimilla. Parempi talouskasvu tai valtion omaisuuden myynti eivät olennaisesti vähennä vaalikauden sopeutustarvetta.
Ministeriön mukaan tavoite on päästä kahden seuraavan vaalikauden (2027-2035) aikana tilanteeseen, jossa velkasuhde kääntyy laskuun ja pienenee jatkossa talouskasvun ansiosta ilman jatkuvia uusia säästöjä ja veronkiristyksiä.
Ilman uusia toimia velkasuhde jatkaisi ministeriön mukaan kasvuaan vielä 2030-luvulla ja lähestyisi 100 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Julkisten palvelujen laajuus pöydälle
VM nostaa esiin myös nykyisen julkisen palvelulupauksen arvioinnin. Seuraavan hallituksen pitäisi ministeriön mukaan kirjata jo hallitusohjelmaan mahdollisimman konkreettisesti, mistä valtion tehtävistä voidaan luopua. Mahdollisina kohteina mainitaan esimerkiksi valtionavustuksia, tutkimustoimintaa sekä lupa- ja valvontatehtäviä.
Tarkastelun pitäisi ulottua valtionhallintoon, kuntiin, hyvinvointialueisiin ja sosiaaliturvarahastoihin. Ministeriö huomauttaa, että suurimpia menoeriä ovat terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus, joten myös suurimmat euromääräiset säästömahdollisuudet löytyvät niistä.
VM julkaisee myöhemmin meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen, joissa käydään yksityiskohtaisemmin läpi konkreettisia säästö- ja verokohteita.
Eläkeikä jopa 70 vuoteen
Työllisyyspolitiikassa ministeriö siirtäisi painopistettä työurien pidentämiseen ja pienten lasten vanhempien työllisyyden parantamiseen.
Yksi vaihtoehto olisi ministeriön mukaan vanhuuseläkeiän asteittainen nostaminen siten, että alin eläkeikä nousisi kuusi kuukautta ikäluokkaa kohden aina 70 vuoteen asti. Ministeriön alustavan arvion mukaan eläkeiän nostaminen voisi pitkällä aikavälillä kasvattaa työllisyyttä noin 50 000–120 000 hengellä.
VM nostaa esiin myös kotihoidontuen poistamisen tai olennaisen lyhentämisen. Sen työllisyysvaikutukseksi arvioidaan noin 10 000 henkilöä.
Korkeakoulujen rahoitusta ministeriö puolestaan laajentaisi mahdollisilla lukuvuosimaksuilla myös suomalaisille opiskelijoille. Maksut voisivat koskea ainakin toista saman tasoista korkeakoulututkintoa.
Valtion pörssiomistuksia myyntiin
Valtiovarainministeriö ehdottaa valtion pörssiomistusten myymistä 2–3 miljardilla eurolla ja varojen suuntaamista listaamattomiin, voimakasta kasvua tavoitteleviin, yrityksiin.
Kasvupolitiikassa valtiovarainministeriö haluaisi valtion rahoituksen painopisteen siirtämistä olemassa olevaa yritystoimintaa säilyttävistä tuista kasvua ja uudistumista tukeviin kohteisiin.
Samalla tehottomiksi arvioituja yritystukia karsittaisiin. VM:n mukaan suorista yritystuista olisi mahdollista löytää noin 300 miljoonan euron säästöt ja yritystuen kaltaisista verotuista staattisesti arvioituna noin 600–700 miljoonan euron säästöpotentiaali.
Kuntien määrää vähennettävä
Hallinnon rakenteisiin ministeriö esittää tuntuvia muutoksia: esimerkiksi kuntien määrää pitää vähentää. Jos riittävän vahvoja kuntia ei saada aikaan, osa tehtävistä voitaisiin siirtää hyvinvointialueille tai valtiolle, VM linjaa. Kuntaliitosten säästöpotentiaaliksi julkiselle taloudelle arvioidaan noin 220 miljoonaa euroa.
Myös hyvinvointialueiden nykyinen rakenne on syytä ottaa ministeriön mukaan tarkasteluun. Vaihtoehtoina ovat alueiden määrän merkittävä vähentäminen, yhteistyön ja tehtävien keskittämisen lisääminen tai järjestämisvastuun siirtäminen valtiolle.
Samalla sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuskehitystä pitäisi hillitä. VM nostaa keinoina esiin muun muassa henkilöstömitoitusten ja määräaikojen keventämisen, asiakasmaksujen nostamisen, palveluverkon supistamisen sekä vähähyötyisten hoitojen vähentämisen.
Tekoälyn avulla miljardisäästöt
Yksi virkapuheenvuoron läpikantavista teemoista on tekoälyn hyödyntäminen julkisen hallinnon tuottavuuden parantamiseen.
Ministeriön mukaan tekoäly pitäisi ottaa laajasti käyttöön muun muassa etuuskäsittelyssä, verotuksessa, lupa- ja valvontatehtävissä sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ministeriö ehdottaa koko julkiselle hallinnolle yhteistä tekoälyalustaa sekä lainsäädännön muuttamista nykyistä laajemman automatisoinnin mahdollistamiseksi.
Säästöpotentiaaliksi arvioidaan miljardiluokkaa, mutta vaikutusten suuruutta tai aikataulua ei pystytä vielä arvioimaan tarkasti.
Ministeriö huomauttaa, ettei ensi vaalikauden julkisen talouden sopeutustarvetta voi laskea tekoälyn tuomien säästöjen varaan.
Ministeriö näkee myös eläköitymiset mahdollisuutena toteuttaa tuottavuushyötyjä: julkiselta sektorilta arvioidaan eläköityvän vuosina 2026–2036 noin 185 000 ihmistä.