Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV esittää, että markkinaoikeus määrää yhteensä noin 44 miljoonan euron seuraamusmaksut Onniselle, Dahl Suomelle, Ahlsellille, Uponor Infralle, Uponor Suomelle ja Pipelife Finlandille yritysten välisestä kielletystä yhteistyöstä muovisten LVI-infraputkituotteiden markkinoilla Suomessa vuosien 2009–2016 aikana.
Viraston selvitysten perusteella Suomen suurimmat muovisten LVI-infraputkituotteiden valmistajat Uponor Infra ja Pipelife sekä suurimmat infraputkituotteita myyvät tukut Ahlsell, Onninen ja Dahl pyrkivät yhteistyössä kilpailunvastaisesti ylläpitämään omia markkina-asemiaan ja hillitsemään alan hintakilpailua.
Yritykset rajoittivat yhteisymmärryksessä valmistajien suoraa kaupankäyntiä asiakkaiden kanssa ja ohjasivat valmistajien tuotteiden jakelua ja myyntiä tukkuihin. Tukut pidättäytyivät myös ottamasta valikoimiinsa merkittäviä määriä kilpailevia tuotteita.
– Lisäksi yritykset pyrkivät yhteisesti estämään ja vaikeuttamaan yhteistyön ulkopuolisten yritysten toimintaa rajoittaakseen kilpailupainetta sekä vaikeuttamaan ulkomaisten toimijoiden tuloa Suomen markkinoille, virasto sanoo tiedotteessaan.
Yhteistyöhön osallistuneet yritykset ovat alan markkinajohtajia, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli rikkomusaikaan sekä tukku- että valmistajaportaalla noin 70 prosenttia.
– Yritysten lainvastainen yhteistyö on pehmittänyt kilpailua ja vaikeuttanut kilpailevien yritysten toimintaa. Yritysten pitää tehdä itsenäisesti liiketoimintapäätöksensä ja näin tässä ei ole toimittu. Yhteistyö on ollut haitallista asiakkaille kilpailun vähenemisen vuoksi, ylijohtaja Timo Mattila toteaa.
Markkinoiden hallinta perustui vastavuoroiseen yhteistyöhön
KKV:n keräämän näytön perusteella yritykset pyrkivät yhteisymmärryksessä nostamaan infraputkituotteiden hintatasoa vahvistamalla tukkukaupan roolia suhteessa valmistajien ja asiakkaiden väliseen kaupankäyntiin.
Toiminta perustui vastavuoroisuuteen. Valmistajat pidättäytyivät pääsääntöisesti suorasta kaupankäynnistä asiakkaiden kanssa ja ohjasivat yhteistyössä myyntiä tukkuihin, vaikka asiakkaat toivoivat etenkin suurissa rakennusprojekteissa mahdollisuutta käydä kauppaa myös suoraan valmistajien kanssa, jolloin hintataso on tyypillisesti tukkukauppaa matalampi.
Vastineeksi tukkumyynnin osuuden kasvattamisesta tukut antoivat valmistajille suojatun aseman valikoimissaan ottamalla myyntiin vain sen verran kilpailevien valmistajien tuotteita, ettei niiden määrä horjuttanut yhteistyötä.
Seuraamusmaksujen määräämisestä päättää markkinaoikeus.