Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt toivoi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton länsirajalle demokraattisia ja kapitalistisia valtioita, joilla olisi silti hyvät suhteet neuvostovaltioon. Rooseveltin unelma toteutui Itä-Euroopassa lopulta vain Suomen kohdalla, kirjoittaa Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori Markku Henriksson Helsingin Sanomissa.
Hänen mukaansa Yhdysvaltojen poliittinen johto ja korkeimmat virkamiehet pääsääntöisesti ymmärsivät ja jopa kannattivat Suomen puolueettomuutta. Siitä oli hyötyä myös Yhdysvalloille, kun tarvittiin välittäjää.
Henriksson toteaa, että maailmantilanteen muuttuminen ja ehkä myös hallinnossa tapahtunut sukupolvenvaihdos toivat muutoksia Yhdysvaltojen Suomea koskevaan ajatteluun. Bill Clintonin, George W. Bushin ja Barack Obaman hallintojen aikana suuri osa yhdysvaltalaisista virkamiehistä ryhtyi kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.
– Nato-jäsenyyden puoltajat uskovat, että Suomi hyödyttää Natoa sotilaallisesti. Suomen jäsenyys vahvistaisi merkittävästi Naton pohjoista rintamaa, jossa nyt on Venäjän rajalla yli 1 300 kilometrin mittainen aukko Norjan ja Viron välissä, Henriksson kirjoittaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että kaikki yhdysvaltalaiset eivät varauksetta kannata Suomen Nato-jäsenyyttä.
– Monet ovat väsyneitä siihen, että Yhdysvallat lähettää sotilaita maailmalle taistelemaan ja kuolemaan muiden valtioiden puolesta, eikä Nato-sopimuksen viidennen artiklan mukaisia turvatakuita haluttaisi siksi ulottaa nykyistä laajemmalle. Suuri osa näin ajattelevista kannattaa Donald Trumpia.
Henrikssonin mukaan yhdysvaltalaisessa keskustelussa esiintyy myös käsitystä, jonka mukaan Naton viides artikla ei anna automaattisia turvatakuita.
– Artiklan muotoilun mukaan kunkin jäsenmaan pitää auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata toimimalla tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, sotilaallisen voiman käyttö mukaan lukien. Jotkut tulkitsevat tätä niin, että Yhdysvallat voisi käyttää tällöin laajaa harkintavaltaa.
– Yhdysvaltalainen tutkijakollegani tiivisti asian tylysti. Hänen mukaansa ne, jotka uskovat Yhdysvaltojen tulevan aina avuksi viidennen artiklan pohjalta, ovat yhtä hyväuskoisia kuin ne, jotka uskoivat Kremlin aiempaa vakuuttelua siitä, ettei Venäjällä ole aikomusta hyökätä Ukrainaan, Henriksson kirjoittaa.