Kelloja siirrettiin viime yönä tunnilla eteenpäin Suomen siirtyessä kesäaikaan. Kellojen siirtely näkyy kuitenkin monissa nukkumisen heikentymisenä, uutisoi Aamulehti.
Tutkimusprofessori ja unitutkija Timo Partonen kertoo kesäaikaan siirtyminen näkyy univaikeuksien ja väsymyksen lisääntymisenä. Myös unen katkonaisuus lisääntyy, jonka vuoksi uni ei virkistä yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmin.
Partosen mukaan iltojen lisääntynyt valoisuus ja aamujen hämäryys johtavat siihen, että ihmiset pysyvät virkeinä pidempään, joka taas vaikeuttaa nukkumaan menemistä. Kun yöunista on myös kellojen siirron seurauksena kadonnut tunti, jäävät monien yöunet liian lyhyiksi.
Ihmisen sisäisellä kellolla kestää joitakin päiviä sopeutua uuteen tilanteeseen.
– Aamuvirkut saavat nopeammin kiinni uudesta kesäajasta, 4–5 vuorokaudessa. Iltavirkuilla on vaikeampaa, 2–3 viikkoakin saattaa mennä, ennen kuin he sopeutuvat kesäaikaan, Partonen kertoo.
Jotkut iltavirkut eivät kuitenkaan sopeudu kesäaikaan edes koko kesän aikana. Tämä johtuu siitä, että heidän sisäinen kellonsa käy hivenen hitaammin kuin muulla väestöllä, jonka vuoksi heidän sisäisen vuorokauden pituus on pidempi kuin 24 tuntia. Kadonnut tunti aiheuttaa hankaluuksia iltavirkkujen jo muutenkin jätättävään sisäiseen kelloon.
Kesäaikaan sopeutumiseen Partosella on joitakin vinkkejä. Nukkumaanmenoa voi aikaistaa puolella tunnilla jo pari päivää ennen kellojen siirtoa, univelan kertymistä tulisi välttää ja aamuisin kannattaa liikkua ulkona.
– Sisäinen kello saa paremmin uudesta aikataulusta kiinni, jos valoa tulee enemmän silmiin aamun ja aamupäivän, kuin illan ja iltapäivän aikana, Partonen toteaa.
Yleisesti kellojen siirtely saa unitutkijalta kuitenkin täystyrmäyksen. Partosen mukaan kellojen siirto rasittaa sydäntä ja verenkiertoa, ja paras ratkaisu olisikin pysyvä siirtyminen talviaikaan.
– Keväällä kellojen siirron jälkeisellä viikolla nähdään tavallista enemmän sydäninfarkteja ja aivojen verenkierron häiriöitä, Partonen varoittaa.
