Verkkovälitteinen seksuaaliväkivalta on yhä tavanomaisempaa ja kohdistuu yhä nuorempiin lapsiin. Poliisin tilastojen mukaan suurin osa tänä vuonna poliisin tietoon tulleista seksuaalisista kajoamista lapseen on tapahtunut tai tapahtumakulku on alkanut internetissä.
Samoin verkossa on tapahtunut suurin osa poliisin tietoon tänä vuonna tulleista tapauksista, joissa epäillään korvauksen tarjoamista nuorelle seksuaalista tekoa vastaan.
Myös poliisin tietoon tullut lapsiin kohdistunut seksuaalirikollisuus ylipäänsä on lisääntynyt. Vuonna 2023 poliisin tietoon tuli 801 lapseen kohdistuvaa seksuaalista kajoamista, kun vuonna 2025 tapauksia tuli poliisin tietoon jo 1517.
Tuoreen Suojellaan lapsia ry:n kyselytutkimuksen mukaan verkkovälitteinen seksuaaliväkivalta tyypillisesti alkaa teon kohteen ollessa noin 10 vuoden iässä. Pelastakaa lapset ry:n kyselytutkimuksen mukaan 11–17 -vuotiaista vastaajista useampi kuin joka neljäs oli saanut seksiviestin ja 15 prosenttia oli itse lähettänyt sellaisen viimeisimmän vuoden aikana.
Joka kolmas lapsi kertoi saaneensa somessa tai netissä yhteydenoton aikuiselta tai vähintään viittä vuotta vanhemmalta henkilöltä. Aikuisella ei kuitenkaan ole mitään perusteltua syytä olla suoraan yhteydessä hänelle tuntemattomaan lapseen tai nuoreen somessa tai verkossa. Aikuiselta yhteydenoton saaneista lapsista kaksi kolmasosaa oli kokenut yhteydenoton johdosta seksuaaliväkivaltaa.
Vastuu seksuaaliväkivallasta on aina yksinomaan seksuaaliväkivallan tekijällä. Verkkovälitteisessä väkivallassa on kuitenkin piirteitä, joista vanhempien on syytä olla tietoisia ja myös kertoa lapselle ikätasoisesti. Sopiva ajankohta turvallisen netin käytön opastamiseen on viimeistään silloin, kun lapsi saa itsenäisesti käyttää älylaitteita.
– Lapsen kanssa on tärkeää keskustella verkon nurjista puolista: aivan kuten verkon ulkopuolellakin, verkossa on ihmisiä, jotka haluavat satuttaa toisia tai käyttää heitä omiin tarkoituksiinsa. Lisäksi on hyvä käsitellä lasten kanssa sitä, mihin verkkoon julkaistu sisältö voi päätyä ja miksi kaikkiin ystäväpyyntöihin tai yhteydenottoihin ei tarvitse vastata, neuvoo tiedotteessa ylikomisario Saara Asmundela Poliisihallituksesta.
Hyvä nyrkkisääntö on ”kerran netissä, aina netissä”. Jos sosiaaliseen mediaan tai internetiin laittaa jotain sisältöä, menettää samalla mahdollisuuden hallita sitä, miten sisältöä myöhemmin mahdollisesti käsitellään ja jaetaan.
Lapsia seksuaalisesti esittävää materiaalia luodaan yhä enemmän tekoälyllä. Kuvia verkkoon julkaisevat lapset itse, mutta myös heidän vanhempansa.
– Lapsia seksuaalisesti esittävää materiaalia luodaan yhä enemmän tekoälyllä ja niissä hyödynnetään netissä saatavilla olevia ei-seksuaalisia kuvia lapsista ja nuorista. Lasten vanhempien on syytä ymmärtää nämä riskit. Kannattaa siis harkita lataako lainkaan kuvia verkkoon ja jos lataa niin millaisia kuvia, Asmundela sanoo.
Rikollinen pyyntö saatetaan naamioida haasteeksi
Lapsia ja nuoria houkutellaan lähettämään seksuaalisia kuvia itsestään myös tekeytymällä heidän ikätovereikseen. Ensin tekijä saattaa pyrkiä luomaan lapsessa luottamusta ja sitten hiljalleen alkaa tuoda keskusteluun seksuaalista sisältöä, kunnes sellainen ikään kuin normalisoituu osaksi viestintää.
Pyyntö seksuaalisesta kuvasta ja videosta saatetaan myös naamioida haasteen muotoon. Kun lapsi lopulta lähettää itsestään seksuaalisen kuvan tai videon, saattaa alkaa kiristys: jos lapsi ei lähetä rahaa tai lisää kuvia, tekijä uhkaa jakaa lapsen lähettämän tiedoston kaikille lapsen kontakteille. Myös lapsen itsestään tai lähipiiristään somessa julkaisemia tietoja saatetaan käyttää kiristyksessä.
Verkkovälitteisen seksuaaliväkivallan kohteeksi joutuu lapsia kaikista eri sukupuolista, mutta erityisen paljon tyttöjä. Yhä yleisempi verkkovälitteisen väkivallan muoto eli lapsiin kohdistuva taloudellinen seksuaalinen kiristäminen kuitenkin kohdistuu lähes yksinomaan poikiin.
Kiristystilanteessa tai ylipäänsä kuvia tai videoita lähetettyään lapsi tyypillisesti ei uskalla kertoa tapahtuneesta kenellekään kokemansa häpeän ja syyllisyyden vuoksi. Poliisin tietoon tulee vain murto-osa lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Lapset kertoivat harvoin seksuaaliväkivallan kokemuksistaan kenellekään, etenkään aikuisille tai viranomaisille.
Erityisen huolestuttavaa on poliisin mukaan se, että kyselytutkimuksissa vastaajista suuri osa kertoo, ettei verkossa tapahtunut seksuaaliväkivalta tuntunut heistä vakavalta. Lapset eivät joko tunnista tapahtunutta rikokseksi tai seksuaaliväkivalta verkossa on heille jo arkipäiväistä. Näin ei pitäisi olla.
Verkkovälitteisellä seksuaaliväkivallalla voi kuitenkin olla vakavia seurauksia. Tutkimusten mukaan se on yhtä lailla haitallista kuin fyysisesti samassa tilassa toteutettu. Verkkovälitteistä seksuaaliväkivaltaa kokeneet raportoivat ja heillä on havaittu häpeän, syyllisyyden ja pelon kokemuksia, traumaperäisiä stressioireita, riskikäyttäytymistä, itsetunto-ongelmia, ahdistusta, paniikkikohtauksia, masennusta, ongelmia sosiaalisissa suhteissa sekä vaikeuksia seksuaalisuuden alueella.
Tietoisuus siitä, että itseä esittävät seksuaaliset kuvat voivat levitä verkossa, voi olla traumatisoivaa. Psyykkisen tuen avulla seksuaaliväkivallasta on kuitenkin mahdollista selviytyä ja toipua.
Lapsilla on oikeus saada tietoa siitä, mikä on heidän rajojaan rikkovaa toimintaa. Heille on tärkeää kertoa, että heillä on verkossakin oikeus olla vastaamatta vieraiden yhteydenottoihin, lähtemättä haasteisiin ja tekemättä mitään, mikä heistä tuntuu epämukavalta tai väärältä. Lisäksi lapsen vanhempien kannattaa jo etukäteen sopia lapsen kanssa toimintamalli tilanteisiin, joissa lapsen mieltä painaa jokin asia, mutta puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta.
Lasta voi painaa myös jokin hänen kaverilleen tapahtunut asia, sillä jos lapsi jollekin kertoo kokemastaan seksuaaliväkivallasta, hän tekee sen tutkimusten perusteella useimmiten kaverilleen.
LUE MYÖS:
Selvitys lasten somekiellosta valmistui – Australian malli ei sellaisenaan sovi Suomeen