Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on aiheuttanut huomiota herättävän määrän lapsiuhreja. Pelkästään Mariupolissa on kuollut satoja lapsia.
– Sitä miettii, mikä sellaista pahuutta oikein voi olla ja kuinka pitkälle se pahuus voi vielä mennä, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa.
Varhaiskasvatuksen professori ja lastenpsykoterapeutti Mirjam Kallandin mukaan tiedot lapsiuhreista koskettavat suomalaisia erityisen paljon, sillä tapahtumat sijoittuvat lähelle. Suomesta siirrettiin toisen maailmansodan aikaan arviolta 70 000 – 75 000 lasta turvaan ulkomaille.
– Suomalaiset ajattelevat omaa historiaansa. Myös Suomessa on sotalapsihistoriaa. Osittain sen vuoksi lapsia lähetettiin muihin maihin, kun ajateltiin, että suojellaan heitä sodan tuhoilta, Kalland sanoo.
– Kaikki, joilla on lapsia ja jotka ajattelevat lapsen näkökulmasta, toivovat, että voisivat suojella heitä maailman pahuudelta.
Kalland muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus sanoo, että lapset ansaitsevat erityistä suojaa ja huolenpitoa. Nämä asiat eivät ole Ukrainassa toteutuneet.
Myös Venäjä on ratifioinut sopimuksen.
– Sopimus on ylikansallinen eli se koskee kaikkia, riippumatta lapsen kansallisuudesta ja maasta, jossa hän elää. Tässä rikotaan räikeästi kansainvälisiä sopimuksia,