Jos Suomen ja Ruotsin muodostamasta parivaljakosta vain toinen liittyisi Natoon, se hankaloittaisi Naton yhteisen puolustuksen toteuttamista ja suunnittelua, arvioi Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtaja Teija Tiilikainen.
– Voisi myös ajatella, mikä olisi Venäjän intressi koettaa käyttää Naton ulkopuolelle jäänyttä Pohjolan maata jollain tavalla kohteenaan, koska se ei olisi 5. artiklan piirissä, joten oletetusti Naton rooli ja tarjoama suoja ei olisi sama. Se tarjoaisi Venäjälle peli- ja vaikuttamistilaa ja heikentäisi siten (Itämeren) alueen turvallisuutta, Tiilikainen sanoo Verkkouutisille.
– Riippuen siitä kumpi maa jäisi ulkopuolelle, niin kyseessä voisivat olla hybridioperaatiot tai jonkinlaisten sotilaallisten jännitteiden tai voimannäytön luominen.
Suomessa keskustellaan vakavasti Nato-jäsenyyden hakemisesta. Vuoden 2022 kevät on historiallinen käännekohta Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa, kun Venäjä aloitti laajamittaisen sodan Ukrainassa.
Tiilikaisen mukaan Suomen jäsenyysprosessi on kytköksissä ennen muuta Ruotsin Nato-politiikkaan. Suomi ja Ruotsi muodostavat kiinteän parivaljakon yhtenäisillä kumppanuusratkaisuillaan Natossa ja ovat lähentyneet Natoa yhtä jalkaa viime vuosina.
– Mikäli vain toinen liittyisi Naton täysjäseneksi, toinen jäisi kumppanuusratkaisuineen varsin yksin. Samoin maiden syventynyt keskinäinen puolustusyhteistyö tuskin olisi mahdollista, mikäli vain toinen liittyisi Naton yhteispuolustuksen piiriin. Nato-jäsenyys asettaisi tässä tilanteessa selkeät rajat maiden väliselle puolustusyhteistyölle, Tiilikainen kirjoittaa Suomen NATO-kevät 2022 -kirjan artikkelissaan.
Kirjahanke on julkaistu Ajatuspaja Toivon ja Wilfried Martens Centre for European Studies -ajatuspajan yhteistyönä.
Suomen ja Ruotsin jäsenyysprosessit ovat toisiinsa kytköksissä myös aikataulujen suhteen.
– Vaikka kummankaan maan perustuslaki ei edellytä kansanäänestyksen järjestämistä asiasta, maiden Nato-politiikan kehityksellä on silti vaikutusta toisiinsa. Jos Suomi lähtee ensin edistämään Nato-jäsenyyttä, se vaikuttaa väistämättä Ruotsissa tehtävään arvioon maan turvallisuuspoliittisesta asemasta. Kumman tahansa jäämisellä yksin Naton ulkopuolelle on sekä poliittista että strategista merkitystä, Tiilikainen toteaa.
Suomen ja Ruotsin samanaikaisten jäsenyysprosessien voi katsoa olevan myös Naton näkökulmasta helpompi ratkaisu kuin se, että ne liittyvät eri aikaan tai että vain toinen niistä liittyy jäseneksi.
– Samanaikainen liittyminen edistää Naton sopeutumista uuteen strategiseen tilanteeseen, jolloin myös laajentumisen vaikutukset Naton puolustussuunnitteluun käyvät helpommaksi hahmottaa.
Venäjän vaikuttaminen
Teija Tiilikaisen mukaan Venäjä saattaa pyrkiä vaikeuttamaan Suomen liittymistä Natoon. Tämä voisi tapahtua joko Suomen omaa päätöksentekoprosessia häiritsemällä tai vaikuttamalla Naton päätöksentekoon sen yhden tai useamman jäsenmaan kautta.
– Suomen päätöksenteon häirintä voisi toteutua esimerkiksi maahan kohdistettavan merkittävän hybridiuhkaoperaation muodossa. Kriittisen infrastruktuurin isku, rajan avaaminen massiiviselle maahanmuutto-operaatiolle tai Suomen rajan läheisyydessä toteutettava sotilaallinen operaatio saattaisivat vaatia valtionjohdon huomiota siinä määrin, että Nato-jäsenyyttä koskevien päätösten tekeminen viivästyisi.
– Taidokkaaseen informaa¬tio-operaatioon yhdistettynä tällaisella iskulla saattaisi myös olla vaikutusta Nato-jäsenyyttä koskevaan kansalaismielipiteeseen.
Venäjä voisi toisaalta pyrkiä estämään Suomen jäsenyyden edellyttämän yksimielisyyden synnyn Natossa vaikuttamalla jonkun sellaisen Nato-maan kantaan, jonka poliittiseen johdon kanssa sillä on erityisen läheiset suhteet.
– Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on vähentänyt tämän skenaarion todennäköisyyttä, mutta esimerkiksi kohdennettujen pakotetoimien käyttämistä tässä tarkoituksessa ei kuitenkaan voi kokonaan sulkea pois, Tiilikainen sanoo.
