Pankki ei koskaan pyydä verkkopankin salasanoja, tunnuslukuja tai muita tunnistautumistietoja, muistuttaa Bigbankin Suomen sivuliikkeen juristi Peter Högnäs.
Hän muistuttaa, ettei pankki myöskään kehota asiakasta siirtämään varoja turvaan toiselle tilille tai painosta nopeaan toimintaan puhelimitse tai viesteillä.
– Asiakas voi saada laiturinnokalle puhelun tai viestin, jossa vaaditaan nopeaa toimintaa tai varat joutuvat vääriin käsiin. Samalla voidaan pyytää tunnistautumistietoja tai rahojen siirtoa toiselle tilille. Tämä on tyypillinen huijaustapaus, Högnäs sanoo.
Yksi tärkeimmistä huijauksen merkeistä on kiireellisyys. Högnäsin mukaan lomatunnelmissakin kannattaa pysähtyä hetkeksi arvioimaan, onko aidolta tuntuva pyyntö todella pankista.
Pankki voi kuitenkin kysyä asiakkailtaan tunnistamiseen ja asiakkaan tuntemiseen liittyviä tietoja. Näitä ovat esimerkiksi nimi, syntymäaika, henkilötunnus, osoite, tunnistautumiseen käytetty asiakirja ja tunnistautumistapa.
Pankilla on lakisääteinen velvollisuus varmistaa asiakkaan henkilöllisyys sekä tuntea riittävällä tarkkuudella pankkipalvelujen käyttötarkoitus ja rahaliikenteen luonne. Asiakkaalta voidaan kysyä myös tuloista ja varojen alkuperästä.
– Mitä paremmin pankki tuntee asiakkaan, sitä paremmin pystytään ehkäisemään rahanpesua. Jos pankki ei esimerkiksi tiedä, mistä varat tulevat, niiden voidaan epäillä olevan peräisin laittomasta toiminnasta, Högnäs kertoo.
Yksityishenkilöiden maksuliikennettä seurataan koko asiakkuuden ajan. Tarkoituksena on havaita mahdollisia poikkeamia asiakkaan normaaliin maksuliikenteeseen verrattuna.
Erityistä huomiota kiinnitetään korkeamman riskin asiakkaisiin, kuten poliittisesti vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Heihin kuuluvat poliitikkojen lisäksi esimerkiksi puolustusvoimien johto, valtio-omisteisten yhtiöiden ylin johto ja ylimpien tuomioistuinten jäsenet.
Tehostettuihin selvityksiin voivat johtaa myös yhteydet korkean riskin maihin.
Jos asiakas ei toimita pankin pyytämiä tietoja tai kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin, pankki ei välttämättä pysty täyttämään lakisääteisiä velvollisuuksiaan. Tällöin pankki voi rajoittaa palveluiden käyttöä tai viime kädessä päättää asiakkuuden.