Kun lämpötila laskee, sotilasjoukon taistelukyvyllä on brittitutkija Edward Lucasin mukaan usein taipumus heiketä. Liikkuminen käy vaivalloisemmaksi, ja jos varusteet ovat riittämättömät, moraali laskee. Karkuruus, antautuminen, ryöstely ja kapinointi saattavat alkaa tuntua varsinaista sodankäyntiä houkuttelevammilta vaihtoehdoilta.
– Aiemmin ”Kenraali Talvi” oli Venäjän suuri liittolainen, mutta nyt kylmät kuukaudet auttavat Ukrainaa. Sen sotilaat ovat paremmin varustettuja, paremmin koulutettuja, paremmin johdettuja, paremmin kohdeltuja ja siksi motivoituneempia, Lucas kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Venäläiset puolestaan maksavat hintaa järjestelmässään laajalle levinneestä epäpätevyydestä ja korruptiosta. Kun sinulla on vääränlaiset vaatteet päälläsi, kylmä puree kovaa. Kysykää vaikka saksalaisilta ja ranskalaisilta, jotka hyökkäsivät Venäjälle kesäunivormuissaan, hän toteaa.
Venäjä tarvitsisi Lucasin mukaan kipeästi taukoa huoltaakseen ja ryhmittääkseen joukkojaan, mutta Ukraina on nyt etulyöntiasemassa ja ottaa siitä kaiken irti.
– Pitkän kantaman iskuilla on tuhoisa vaikutus Venäjän jo ennestäänkin heiveröiseen logistiikkaan. Mitä kauemmin tämä jatkuu, sitä suurempi on Venäjän sotilaallisen romahduksen todennäköisyys. Tämä nostaa panoksia Kremlin jo käynnissä olevassa valtataistelussa. On paha hävitä taistelu Ukrainassa, mutta vielä pahempaa on hävitä se Moskovassa, Lucas sanoo.
Kun Venäjän joukot eivät kykene saavuttamaan menestystä taistelukentällä, hyökkääjän painopiste on siirtynyt ukrainalaisten siviilikohteiden terrorisointiin ja maan kriittisen infrastruktuurin systemaattiseen tuhoamiseen. Lucasin mukaan Kreml laskee yhä myös sen varaan, että lännen halu antaa Ukrainalle sotilaallista ja taloudellista tukea ennemmin tai myöhemmin hiipuu.
– Viimeisten yhdeksän kuukauden aikana Venäjä on käyttänyt lännen pelotteluun energiatoimitusten katkaisemisia, propagandaa, verkkohyökkäyksiä ja ydinaseuhkailua. Mikään ei ole toiminut. Kaiken kaikkiaan länsimaat ovat kasvattamassa sotilaallista ja muuta tukeaan Ukrainalle. On paljon helpompi tukea voittajaa kuin häviäjää, hän toteaa.
Länttä ei voi hänen mielestään kuitenkaan onnitella, vaan on kysyttävä, miksi Ukrainaa ei tuettu jo aikaisemmin ja enemmän. Samaan aikaan monissa läntisissä pääkaupungeissa kieltäydyttiin kuuntelemasta niitä, jotka olivat jo vuosien ajan varoitelleet Venäjän vaarallisesta ja aggressiivisesta kehityksestä.
– Voimme nähdä, että Venäjän politiikka lähestyy kiehumispistettä. Kremlissä parhaillaan puntaroitava uusi liikekannallepano saattaa osoittautua käännekohdaksi. En usko Putinin näkevän enää uutta talvea. Lännen tehtävänä on valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tulee – olipa kyseessä sitten juntta, pintapuolisesti ystävällinen hallinto tai kaaos, joka johtaa Venäjän valtion osittaiseen tai jopa totaaliseen hajoamiseen.
