Pääministerin ero ennen vaaleja on vienyt puolueen vaikeuksiin ja vaalitappioon. Hallituksessa on paljon kesken, eikä pääministeri Petteri Orpolle (kok.) ole tarjottu riittävän houkuttelevaa vihreää oksaa.
Pääministeritaudin asiantuntijoita ovat entiset pääministerit. Uusi juttu haastatteli valtioneuvos Matti Vanhasta (kesk.), joka johti kahta hallitusta vuosina 2003–2010.
Vanhasen mukaan pääministeritaudin oire on ”tietynlainen kärsimättömyys”. Pääministeri on maan parhaiten informoitu poliitikko, joka pitkästyy, kun asioita vatvotaan hartaasti ja pitkään.
Eniten Vanhanen kertoi tuskastuneensa eduskunnassa. Orpon mielialoja voi tulkita hänen käytöksestään. Pääministerillä on välillä kärsivä ilme, kun hän toistuvasti vastailee samoihin kysymyksiin.
Vanhanen erosi pääministerin ja keskustan puheenjohtajan tehtävistä 2010. Orpo heitti pallon ilmaan, kun hän Helsingin Sanomissa pohdiskeli jatkoaan politiikassa.
”Mietin tilanteen ennen kuin teen lopullisen päätöksen”, Orpo sanoi, ja mylly sai vettä.
Keskustelu Orpon tulevaisuudesta oli vilkas ja niin lyhyt, että edes Antti Häkkänen ei tällä kertaa ehtinyt ilmoittautua puheenjohtajaehdokkaaksi. Orpolle ei ilmeisesti ole löytynyt sellaista vihreätä oksaa, jolle hän voi siirtyä.
Orpo jatkanee pääministerinä niin kauan kuin hallitus pysyy koossa, todennäköisesti 2027 vaaleihin. Tätä arviota tukevat hallituksen työtilanne ja historia.
Hallituksessa on paljon keskeneräisiä asioita. Osa niistä on tiukassa poliittisessa solmussa, jonka avaamiseen saatetaan tarvita pääministeriä.
Tekemättömien töiden listalla on talouspolitiikan lisäksi tukku kokoomukselle ja Orpolle tärkeitä asioita. Esimerkiksi ratahankkeet, hankintalaki, taksiuudistus ja liuta maatalouden erilaisia säädöksiä.
Toinen peruste on historia. Pääministeripuolueilla on kehnoja kokemuksia puheenjohtajan livistämisestä kesken vaalikauden.
Vanhanen jätti hallituksensa 2010. Seuraaja, pääministeri ja puheenjohtaja Mari Kiviniemi vei puolueensa 2011 vaaleihin, joissa keskusta menetti 16 paikkaa. Seuraavana vuonna oppositiojohtaja Kiviniemi sai tarpeekseen ja luopui puoluejohtajan tehtävästä.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) mielenkiinto Euroopan unionin komissaarin tehtäviin tuli julki 2013, kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja. Hän jätti hallituksensa ja kokoomuksen puheenjohtajan nuijan kesällä 2014.
Puheenjohtajakamppailu jakoi puoluetta. Ennakkokaavailujen vahvin suosikki Jan Vapaavuori jäi kolmanneksi. Potin, puheenjohtajan paikan ja pääministerin salkun, otti Alexander Stubb.
Seuraavana vuonna Stubb ja puolue saivat kuonoonsa eduskuntavaaleissa. Kokoomus hävisi seitsemän paikkaa.
Se riitti kenttäväelle. Vuonna 2016 Orpo kukisti Stubbin puheenjohtajavaalissa.
Kärsimättömyyden lisäksi käsitys omasta erinomaisuudesta ja erehtymättömyydestä ovat tuttuja pääministeritaudin oireita. Uuden jutun haastattelussa Vanhanen joko myönsi virheen tai potee vallan jälkitautia.
Tuo virhe oli jättää hallitus ja puolue vuotta ennen vaaleja. Vanhasen mielestä hänen johdollaan ”todennäköisesti 2011 vaaleissa olisi pärjätty paremmin”.
Vuosia hallitusta johtanut pääministeri on pärjännyt kelvollisesti vaaleissa. Vuonna 2003 sosiaalidemokraatit voittivat kaksi paikkaa, 2007 keskusta pysyi suurimpana puolueena ja 2023 Sdp voitti kolme paikkaa.
Jos historia toistuisi, sen opetuksen mukaan Orpon kannattaisi viedä puolueensa eduskuntavaaleihin. Silloin ei tarvitsisi kuunnella moitteita rintamakarkuruudesta, mutta vaalitulosta joutuisi selittämään hartaasi.
