Onko Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla turvallisuusriski? Antti Häkkänen vastaa

Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) viikko on ollut asioiltaan painava, kuten aina. Kahvit on katettu valmiiksi ministeriön kabinettiin, kun Häkkänen saapuu Nykypäivän haastatteluun tasan kello kaksitoista toukokuisena perjantaina. Aikataulu on tiukka.

Aamusta on lähtenyt tiedote, jossa kerrotaan Rovaniemellä koolla olleiden Pohjoismaiden puolustusministereiden allekirjoittamasta uudistetusta Nordefcon perustamisasiakirjasta. Häkkäsen mukaan pohjoismainen puolustusyhteistyö ”siirtyy uuteen aikakauteen, jossa vastaamme muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen osana Naton pelotetta ja puolustusta”.

Maailmanpolitiikka ja Suomen turvallisuusympäristö ovat isossa muutoksessa. Suomi on ollut Naton jäsen reilut kaksi vuotta, mutta tässä ajassa on kyettävä jatkuvasti päivittämään myös muita liittolaissuhteita. Uuteen puolustusselontekoon on nyt kirjattu avoimesti, miten Venäjä muodostaa pitkäkestoisen turvallisuusuhan. Ja että Suomen on varauduttava vuosia kestävään laajamittaiseen sodankäyntiin. Tämä on ennenkuulumatonta, mutta niin on aikakin, jota elämme.

Vaikein paikka tähän mennessä vaalikautta puolustusministerinä?

– Kun aloitin tässä tehtävässä, jouduimme saman tien pohtimaan hyvin vakavasti Suomen tulevien vuosien uhkakehitystä. Sitä, minkälaisia skenaarioita tässä voi tulla eteen ja mitä me Natolta haemme. Minkälaisia Nato-tavoitteita me puolustukselle asetamme peilaten tähän uhkaskenaarioon.

– Myös Ukrainan puolustusministerin ja presidentin tapaamiset olivat alkuvaiheessa tosi vaikuttavia. Se, miten sotaa käyvän maan valtiojohto pyytää meiltä eturintamalle apua Venäjän hyökkäystä vastaan. Siinä vilisi historia silmissä, miten Suomen päättäjät ovat aikanaan olleet vastaavassa tilanteessa.

Toimit Juha Sipilän hallituksessa oikeusministerinä. Tässä ajassa monet (kansainväliset) oikeudet ja Suomen kansallinen turvallisuus tuntuvat asettuvan toisiaan vasten. Miten paljon olet tätä puntaroinut?

– Tosi paljon. Toimiessani oikeusministerinä alkoi jo tämä kansallisen turvallisuuden ja oikeuden yhteensovittaminen. Ensimmäinen iso liikkeellelähtö oli tiedustelulakien säätäminen. Kyse oli yksityisyyden suojan rajaamisesta tilanteissa, joissa kansallisen turvallisuuden nimissä tarvitaan tiedustelutietoa.

– Sittemmin meillä on täysmääräisesti havahduttu siihen, miten Venäjä ja muut autoritääriset maat pyrkivät hyödyntämään länsimaisen oikeusvaltion aukkoja tilanteissa, joissa ei osata yhdistää taitavasti juridiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa.

Ja ne ovat yhdistettävissä?

– Kyllä. Pääviestini on, että oikeuden pitää elää ajassa. Perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset ovat reunaehtoja, mutta niitä pitää tulkita myös kokonaisuutena. Kansallinen turvallisuus on myös yksi perusoikeus ja sitä pitää punnita muiden oikeuksien rinnalla.

Suomi on nostamassa tuntuvasti puolustusmenoja – ainakin kolmeen prosenttiin bkt:sta vuoteen 2029 mennessä. Mitä rahoilla saadaan aikaan?

– Olemme korostaneet Naton sisällä ja myös täällä kotimaassa, että kaikki päätökset puolustusmenoista pitää perustua uhka-arvioon ja puolustuksellisiin tarpeisiin. Venäjä muodostaa liittolaistensa kanssa niin vakavan uhkanäkymän tuleville vuosille, että Suomessa ja Euroopassa on pakko nostaa puolustusmenoja merkittävästi.

– Sanoisin, että uhkaperusteinen määrärahatarve pyörii jo lähellä neljää prosenttia. Olennaista ei ole rahankäytön määrä, vaan mitä sillä saadaan aikaiseksi.

Ja mitä sillä saadaan?

– Sillä pitää saada lisää kalustoa, mihin lasketaan kaikki ampumatarvikkeista panssarivaunuihin ja lentokoneisiin. Sillä pitää saada panostuksia joukkoihin, komentorakenteeseen sekä harjoitustoimintaan, jolla tämä kaikki nivotaan osaksi Natoa.

– Ja kun puhutaan puolustusteollisuuden nostamisesta ylös, se ei tapahdu itsestään, vaan alan yritykset tarvitsevat tähän näkymän. Asiakkaat ovat valtioita, jotka määrittelevät tarpeet liittyen juuri kalustoon, joukkorakenteeseen, komentorakenteeseen ja harjoitustoimintaan.

Asteikolla 1–5, miten tärkeä Britannian johtama JEF-yhteistyö on Suomelle ja voiko sen merkitys kasvaa lähitulevaisuudessa?

– En sano mitään numeroa, koska silloin pitäisi arvioida kaikki muutkin, mutta JEF on yksi tärkeimmistä puolustusyhteistyömalleistamme. Suomella on eri maiden kanssa tällä hetkellä hyvin moniulotteinen sopimusverkosto, jolla on tarkoitus täydentää Natoa. JEF:n rooli on ennen (Naton) artikla vitosta tapahtuvissa, harmaan vyöhykkeen alueen tapahtumissa nopea reagointi. Miten nopeasti kykenemme puuttumaan esimerkiksi Itämerellä tapahtuvaan hybridi-iskuun.

– JEF on meille todella tärkeä puolustuspoliittinen työkalu Pohjois-Euroopassa. Ja kyllä, sen merkitys voi kasvaa lähitulevaisuudessa. En nostaisi kuitenkaan yhtä ylitse muiden, vaan tässä verkostossa kaikki täydentävät toisiaan. Ja siitä muodostuu se kokonaisuus.

Venäjän konsulaatin olemassaoloa (demilitarisoinnin valvontaoikeuksineen) Maarianhaminassa ihmetellään. Onko konsulaatti Suomelle turvallisuusriski?

– Ei se ole turvallisuusriski. Me tiedämme millin tarkkaan, mitä siellä tapahtuu tai on tapahtumatta. Näkisin, että tämä on enemmän ulko-, turvallisuus- ja kansainvälisoikeudellinen kysymys, jonka taustalla on pitkä historia.
– Emme ole tästä erityisen huolissamme. Siellä (konsulaatissa) on muutama henkilö ja tiedämme hyvin tarkkaan, jos tässä olisi jotain vaaroja.

Voiko tämän tulkita niin, ettei tämä konsulaatin asema ole sellainen, johon kannattaa tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa keskittyä?

– Ei. Ymmärrän, että yksittäiset asiat ovat periaatteellisia epäkohtia. Jos nyt olisi kysymys siitä, annettaisiinko sille (konsulaatille) tällainen oikeus, niin ei varmasti. Mutta tällä on tietty historiallinen tausta, ja kysymys tästä (konsulaatin asemasta) lähtee enemmän ulkoministeriöstä.

– Me taas (puolustusministeriössä) vastaamme koko Suomen puolustuksen järjestelyistä yhdessä liittolaisten kanssa – myös Ahvenanmaan. Ja tähän liittyen en ole ollenkaan huolissani. Se alue (Ahvenanmaa) on täysin vahvan puolustuksen piirissä. Meillä on siellä sellaiset järjestelyt, ettei pullonkorkkikaan irtoa, ettemme siitä tietäisi.

Antti Häkkäsen mielestä muutokset nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään olisivat tässä ajassa turvallisuusriski. Kuva: Jetro Stavén

Kokoomus hyväksyi Tampereen puoluekokouksessa aloitteen, jonka mukaan asepalveluksen tulisi koskea koko ikäluokkaa. Pitäisikö Suomen siirtyä tulevaisuudessa sukupuolineutraaliin asepalvelukseen, jossa puolustusvoimat valitsisi kyvykkäimmät ja motivoituneimmat päältä?

– Olen vahva tasa-arvon kannattaja ja edistämme paraikaa naisten osallistumista yhä vahvemmin asepalvelukseen. Näin vaarallisessa maailmantilanteessa meidän pitää olla kuitenkin tarkkana, minkälaisia uudistuksia teemme. Suomen puolustuksen perusta on asevelvollisuus, painopisteenä sana velvollisuus. Järjestelmä on miehille pakollinen ja naisille vapaaehtoinen. Jokainen nainen, joka on motivoitunut ja kiinnostunut, saa tällä hetkellä hakeutua sinne.

– Jos nyt lähtisimme uudistamaan asevelvollisuusjärjestelmää eränlaiseksi ”puolivälin malliksi”, on äärimmäisen iso riski, että hyvin toimivasta järjestelmästä tuleekin huonompi. Kannatan tasa-arvon lisäämistä, mutta asepalveluksen pitää olla riittävälle määrälle suomalaisia pakollista. Tämä on ollut Suomen puolustuksen ja turvallisuuden perusta kautta vuosikymmenten.

– Asevelvollisuuden on Suomessa oltava laaja eikä se voi perustua yksilöiden mahdollisesti vaihtuviin mielihaluihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Jos tämä lähtisi siitä, että ensin kysyttäisiin motivaatiota ja sitten määrättäisiin erilaisiin tehtäviin, en luottaisi tässä yksilöllistyvässä maailmanajassa siihen, että tämä toimisi. Riskit ovat isot.

Kokoomuksen seuraava puoluekokous on Kotkassa 2026. Kiinnostavatko johtotehtävät?

– Olen aina näitä varapuheenjohtajuuksiakin (käytettävyyttäni) arvioinut vasta kyseisenä keväänä ennen puoluekokousta. En ryhdy tässä vaiheessa yhtään spekuloimaan. Päätösten aika on silloin.

Juttu on julkaistu ensin Nykypäivässä 2/2025